maanantai 28. toukokuuta 2018

NUTS Karhunkierros (2/7)

Viime viikonloppuna oli odotettu ja jännitetty NUTS Karhunkierros 53km (eli 55km). Jännitetty lähinnä siksi, että en ollut varma kestääkö syksyllä kipeytynyt ja koko talven oireillut polvi koko matkan ja pääsenkö maaliin ilman nestehukkaa. Jännä myös siksi, että kyseessä oli elämäni toinen mini-ultra.

Tällä asenteella matkaan

Suuntasin Rukalle jo edellisen viikon sunnuntaina, että pystyi jo etukäteen nauttimaan Rukan maisemista. Tiesin, että juostessa ei tarvi paljon maisemia ihailla. Viikkoon kuului vähän hölkkää ja vähän enemmän kävelyä. 
Kävin kävelemässä pienen karhunkierroksen (ja keräämässä sieltä roskia):



 Valtavaara tuli huiputettua:






Pyhän Jyssäys tuli kierrettyä ja roskia kerättyä:



Ja Rukatunturin kävelin ympäri:
Ei niin kaunista katseltavaa


Perjantaina kävin katsomassa 160km lähdön ja iltapäivällä sain oman numerolapun. Kävin myös kuuntelemassa Maija Oravamäen vinkit varusteista ja yleensä polkujuoksusta. Oli mukava käydä jo vähän hakemassa kisafiilistä.



Viimein koitti lauantai ja lähdettiin kasin aikoihin kohti Oulangan luontokeskusta, josta startti olisi klo 10. Vanhempani toimivat kuskeina ja kannustajina. Odottavan aika on pitkä, mutta oli mukava kannustaa 160km ja 80km matkalaisia. Viimein kuitenkin tehtiin Pallakselta tuttu aalto koko porukalla ja päästiin lähtemään. 



Kun monta sataa ihmistä tuppautuu lähtökarsinasta polulle, niin melkonen ruuhkahan siinä tuli. Suunnitelmani oli ottaa ensimmäinen kymppi lähinnä alkulämmittelynä ennen teknisemmän osuuden alkua. Ei saanut mennä liian lujaa, koska lopussa on melkoiset nousut ja laskut. Ohittelin kuitenkin jo alusta lähtien porukkaa tasaiseen tahtiin. Tällä kertaa ei löytynyt ketään kenen peesiin olisin voinut jäädä roikkumaan - jotkut meni liian lujaa ja toiset liian hitaasti. 

Ensimmäiselle huollolle oli noin 32km, joten koska oli aurinkoinen ja lämmin päivä, niin olin varautunut ottamalla mukaan 2litraa juomista. Olin päättänyt, että tällä kertaa on pakko keskittyä juomiseen ja syömiseen paremmin kun Pallas-Hetta välillä. Ensimmäiset 20km meni hyvin, mutta sitten alkoi hiljalleen tuntua vähän jaloissa. Rupesin pelkäämään, että tulen hyytymään lopussa totaalisesti. Välillä meinasi mennä hermot kun piti ohitella ihmisiä, mutta oli hankala edetä jos tyyli oli: pari metriä hölkkää, pari metriä kävelyä, pari metriä hölkkää. Basecampin huoltopisteelle kun pääsin, olin matkannut jotain 4h 40min ja aloin epäillä, että pääsenkö maaliin alle 10 tuntiin, mikä oli tavoitteeni. 




















Huollon jälkeen kulki edelleen ihan kohtuullisen hyvin. Jaloissa tuntui, mutta hyvin ne vielä liikkuivat. Tein suunnitelman: hölkkään kaikki pätkät, mitkä vaan yhtään mahdolliset hölkätä, koska kävelyä tulee sitten kuitenkin lopun nousuissa. Tasaiseen tahtiin eri matkoja juoksevien selkiä tuli vastaan ja saatoin vain toivoa etten hyydy lopussa ja kaikki mene minusta ohi. Tuli nälkä. Sellanen nälkä, että maha kurni. Ei siis ongelmaa imeytymisessä, mutta ei vaan tehnyt mieli syödä mitään mitä kannoin mukana. Se oli ongelma. Pakotin itseni syömään kuitenkin edes vähän jotain. Viimein ennen Konttaisen huoltoa alkoi reitin vaikeampi loppuosuus. Ja ai että, mä aloin nauttia. Mikä onkaan mukavampaa kun nousta jyrkkää rinnettä niin, että jalkoja hapottaa? Konttaisen huollosta vähän energiaa mahaan ja matka jatkui. Sanoin huoltojoukoille, että ainakin parin tuntia vielä menee (7km) ja että saatan sittenkin päästä alle 10 tunnissa maaliin.



Oikeastaan vähän ennen Konttaisen huoltoa alkoi reitin paras osuus. Jaloista löytyi vielä voimaa, vaikka syömiset oli alun jälkeen jääneet huonolle tolalle. Miten mukava olikaan  vielä napsia tasaiseen tahtiin selkiä. On se hyvä, että homma kulkee hyvin ensimmäiset 20km ja viimeset 10km. Rukan nousussa jalkoja alkoi jo tosissaan väsyttämään, mutta tiesin, että alamäki maaliin menee vielä hyvin juosten. Maalissa olin ajalla 8.39 ja sijalla 73/284. Olin yllättynyt itsekin. Tasooni nähden ei ollenkaan hullumpi suoritus.

Kai sitä voi näyttää 55km jälkeen vähän rähjäiseltä?

Pysähtymisen jälkeen jalat alkoi nopeasti jäykistyä. Kävely meni hassuksi. Kun otin mökillä sukat pois, löysin neljä rakkoa, joista kaksi oli kynsien alla. Kahden rakon olemassaolon olin tuntenut juostessa, mutta ne kynsien alla olevat rakot pääsi yllättämään. Yön nukuin sohvalla - en uskaltanut mennä parvelle, koska en ollut varma että pääsen sieltä aamulla alas. Yö meni huonosti nukkuen koska jalkoja särki ja vauhti oli jäänyt päälle juoksun jälkeen.


Sunnuntaina 4km kävelyverryttelyt Mennään metsään -kiertueella Riisitunturissa ja matka kotiin. Jalat olikin yllättävän hyvät, eikä alamäkiä tai rappusia tarvinut mennä takaperin. Jotain on siis muuttunut viime vuoden Pallas-Hetta polkujuoksuun verrattuna - ehkä parempi nesteytys tai parempi kunto tai mitä lie.


 

Iso kiitos koko Nutsin poppoolle mahtavasta tapahtumasta! Homma toimi niin kun pitikin. Nyt pitkä palautumisaika, koska seuraava kisa on vasta kesäkuun lopulla.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Bodom Trail (1/7)

Tämän kauden kova (hullu, tyhmä, järjetön) tavoitteeni on kiertää koko Buff Trail Tour Finland, eli yhteensä seitsemän kilpailua. Matkat on puolimaratonista reiluun viiteenkymmeneen kilometriin. Nyt siis laitan kropan koville palautumisen suhteen ja katson kuinka käy. Saapi nähdä ehtiikö sitä palautua kuinka hyvin kisojen välillä. Kisakalenteri on tämä:
5.5. Bodom Trail (21km)
26.5 NUTS Karhunkierros (53km)
30.6 Aulanko Tower Trail (22km)
14.7 NUTS YlläsPallas (55km)
11.8 Pyhä Tunturimaraton (43km)
1.9 Nuuksio Classic (42km)
6.10 Vaarojen Maraton (42,5km) 

Polkujuoksukausi siis starttasi 5.5. Bodom Traililla. Tässä kisarapsaa siitä.

Takana pari viikkoa reilua stressiä. Liikaa kouluhommia, väliaikainen muutto uudelle paikkakunnalle, huonosti nukutut yöt ja työharjoittelun aloittaminen veivät mehut melko hyvin. Joten perjantaina kun suuntasin viikonlopuksi Lahteen, pystyin lähinnä ajattelemaan nukkumista. En ollut yhtään orientoitunut seuraavan päivän kisaan. Mutta eipähän ainakaan tarvinut liiaksi jännittää.

Kotipuolessa on hyvä rauhoittua kosken rannalla

Lauantaina aamulla herätys klo 6 ja auton keula kohti Bodomia. Hovikuskina toimi Atte. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja ihmeteltiin maailman menoa. Kylmä oli, joten ei tehnyt mieli olla ulkona. Kulutettiin aikaa kisapaikan kahviossa. Olisin kolmannessa lähtöryhmässä, joten lähtö olisi klo 10.10. Asuvalinta tuotti taas päänvaivaa, kun lähdössä oli kylmä, mutta päivemmälle oli luvannut lämpenevää. Päädyin kuitenkin shortseihin ja pitkähihaiseen paitaan. 


 





Kuva: Kari Koskinen

Kuva: Kari Koskinen

Taputeltiin parit ryhmät liikkeelle ja sitten koitti oma vuoro. Jännittää olin alkanut noin 1,5h ennen strattia. Ei siinä muuta kun tossua toisen eteen ja liikettä niveliin. Tavoitteena päästä maaliin ja hieman haaveilin, että alittaisin 3h. Ensimmäiset 10km oli ikävää mentävää, kun meni jonossa ja vähän väliä letka pysähtyi mäkiin tai märkiin kohtiin. Ei siis mahdollisuutta juosta omaa juoksua. Olin itse jo kohtalaisen aikaisessa vaiheessa todennut, että ei kannata yrittää mahdottoman paljon kierrellä märkiä kohtia - lenkkarit tulee kastumaan joka tapauksessa. 12km kohdalla Atte oli kannustamassa ja totesin, että en tule alittamaan 3h aikaa. Mutta periksi en kuitenkaan anna, vaan tulen maaliin kunhan ehdin.


Loput 9km meni huomattavasti mukavammin kun alkumatka. Maasto oli teknisempää ja mutaisempaa/ muuten vain märempää. Täytyy sanoa, että oikeastaan nautin kun sai mennä yli nilkkoihin upottavassa mutaliejussa eikä sitä pystynyt järkevästi millään kiertämään. Mahtavaa lisää toi myös polun päälle kaatuneet puut, joita välillä ylitin ja välillä alitin. Letkat myös oli hajonneet ja pystyi menemään omaa juoksuaan. Maisemat näytti ihan mukavilta, mitä niitä nyt ehti katsomaan kun piti omia jalkoja tuijottaa. Erityisesti lammet ja sinivuokot ilahdutti! Ehkä noin 4-5km (?) ennen maalia sain kokea reissun parhaimman kohdan. Kohtuullisen iso soinen alue, jota en nähnyt järkeväksi lähteä kiertämään. Yritin vain katsoa jonkun kohdan mistä voisi päästä parhaiten läpi. Tulos oli se, että ensimmäinen hölkkäaskel suohon upotti vasemman jalan puoleen reiteen. Onneksi oikea jalka löysi heti perään kohdan, joka ei upottanut niin pahasti ja pääsin melkein yhtä nopeasti ylös mitä olin uponnut. Mukavaa oli myös se, että suo ei syönyt kenkääni vaan myös kenkä nousi nätisti ylös. Pieni sukellus viilensi mukavasti. Parasta!

Mukavaa oli myös se, että viimeisellä 9km matkalla sain kiinni useampia selkiä. Ilmeisesti vauhdinjako oli siis kohtuullisen onnistunut kohdallani. Noin 1km ennen maalia katsoin kelloa ja totesin, että sittenkin on mahdollisuudet alittaa 3h. Tulos oli se, että maalissa olin ajalla 2.47.45 ja sijalla 116/270. Ei hyvä, mutta ei huonokaan. Sitä minun tasoa siis. Seuraavaksi kutsuu mua Kuusamo ja Karhunkierros.





















Kiitos kaikille Bodom Trailin järjestäjille hyvästä ja toimivasta tapahtumasta! Eksymään ei reitillä päässyt ja oli mukava kun järjestäjiä oli matkan varrella kannustamassa. Kaikki toimi moitteetta. Ensimmäistä, mutta ei viimeistä kertaa tässä tapahtumassa, lupaan sen!

Bodom Trailin top 5:
1. Uppoaminen suohon
2. Vastaan tulevat selät
3. Ekstrahypersuper mutainen kohta
4. Maisemat 
5. Kauden aloitus 

torstai 10. toukokuuta 2018

Miten alkuvuosi meni?

Olen ollut Etelä-Suomessa jo melkein kolme viikkoa. Kiirettä on pitänyt, joten on jäänyt alkuvuoden koonti tekemättä. Tässä se nyt kuitenkin tulee.

1.1-21.4 meni siis melkolailla kokonaan Ylläksellä. Vapaa-ajan ohjelmaan kuului hiihtoa ja tarkoitus oli pyörittää hölkkäilyä myös mukana viime vuotta enemmän. Paljon liikuntaa ja ulkona oloa siis.

Edelliseen talveen verrattuna nyt sain kokea normaalin Lapin talven. Lunta sateli alkutalvesta melko monena päivänä. Ja varsinkin helmikuussa pakkanen paukkui useampana päivänä yli 30 asteessa, jonka huomaa kävelykilometrien määrästä. Kovalla pakkasella järkevimmältä ratkaisulta tuntui nousta kävellen tunturiin, kun tunturin päällä oli paljon lämpimämpää kuin alhaalla. Hiihtäminen ei noilla pakkasilla edes käynyt mielessä kun tuntui hassulta ajatukselta lähteä hiihtämään toppavaatteet päällä. Tulipahan huiputettua kävellen Kuer, Kellostapuli ja Kesänki.

Kellostapuli

Kesänki

Tunturisuksilla kävin Aakenuksen ja Äkäskeron päällä.  

Aakenuksella tuuli
Äkäskeron päällä lapsetti

Posken palelluttamisen jälkeen viisaampana suojautumisen suhteen

 Hiihto tuntui nihkeältä 90% ajasta aina lähelle maaliskuun puoliväliä. En tiedä oliko ongelma huono kunto, nihkeät kelit vai olisiko suksien voiteluun pitänyt panostaa. Maaliskuun puolessa välissä olin kuitekin valmis jo heittämään sukset menemään ja lopettamaan koko leikin. Olin todella turhautunut kun ei luista eikä myöskään pidä. Hiihtämisen ilo oli kadonnut jonnekin. Lähdin siis purkamaan turhautumiseni 22km talvipolkujuoksulenkille ja seuraavana päivänä alkoi taas suksi luistaa (toki keli muuttui ja sukset kävi huollossa, että saattaahan niilläkin olla vaikutusta asiaan). Loppuaika Ylläksellä olikin sitten yhtä iloa hiihdon suhteen! 

Maisemat oli upeita, niin kun ne Lapissa ruukaa olla.










Koska ultramatkat on kivoja, niin kokeilin helmikuun lopulla hiihtää Ylläs-Levi-Ylläs. 106km siitä tuli ja nihkeästä kelistä ja kovasta pakkasesta huolimatta tavote tuli saavutettua. Ensi vuonna voi sitten yrittää hiihtää sen nopeammin ja vaikka esimerkiksi huhtikuussa, kun keli on oletettavasti liukkaampi. Parasta oli kuitenkin se, että paluumatkalla sai nauttia aivan mahtavasta revontulinäytöksestä.

Talven kohokohtia oli myös:
ensimmäiset auringonsäteet Kuerilla kaamoksen jälkeen

Lainion lumikylä


naamakuura

 Petteri (ilman punasta nenää)

otsalamppuhiihto

 Porocup

Lapponia-hiihto (osallistuin, kts. edellinen blogiteksti)

ja Visma Ski Classics Ylläs-Levi (katsojana)

Jos jotain kiinnostaa, niin tässä koonti tammi-huhtikuulta hiihto-, kävely- ja hölkkäkilometrien suhteen.

Tammikuu:
Hiihtoa: 702,9km
Kävelyä: 48,6km
Hölkkää: 53,64km

Helmikuu:
Hiihtoa: 469,3km
Kävelyä: 100,4km
Hölkkää: 66,06km

Maaliskuu:
Hiihtoa: 647,4km
Kävelyä: 29,3km
Hölkkää: 122,56km

Huhtikuu:
Hiihtoa: 448,3km
Kävelyä: 39km
Hölkkää: 65,25km

Yhteensä hiihtoa talvena 2017-2018 (marraskuu-huhtikuu) tuli siis 2707,3km. Tavoitteena oli hiihtää enemmän kuin edellisenä talvena, mutta koska osa hiihdosta vaihtui hölkkäämiseen, niin tavoitteeseen en päässyt (edellisenä talvena hiihtokilometrejä 2860). Olen kuitenkin tyytyväinen hiihtokilometrien määrään kun ottaa huomioon myös talven kelit. Parempi tuokin määrä kun ei mitään.

Täytyy sanoa, että nyt kun muutaman viikon jälkeen palaili takaisin Lapin tunnelmiin, niin ikävähän sinne taas tuli. Ei voi muuta sanoa, kun että onnekas olin kun sain talven viettää pohjoisessa. Nyt kesä menee hölkkäillen ja toiveissa olisi hommata rullasukset (!). Liikunnallista kesää kaikille!