 |
| Tällä asenteella matkaan |
Suuntasin Rukalle jo edellisen viikon sunnuntaina, että pystyi jo etukäteen nauttimaan Rukan maisemista. Tiesin, että juostessa ei tarvi paljon maisemia ihailla. Viikkoon kuului vähän hölkkää ja vähän enemmän kävelyä.
Kävin kävelemässä pienen karhunkierroksen (ja keräämässä sieltä roskia):
Valtavaara tuli huiputettua:
Pyhän Jyssäys tuli kierrettyä ja roskia kerättyä:
Ja Rukatunturin kävelin ympäri:
 |
| Ei niin kaunista katseltavaa |
Perjantaina kävin katsomassa 160km lähdön ja iltapäivällä sain oman numerolapun. Kävin myös kuuntelemassa Maija Oravamäen vinkit varusteista ja yleensä polkujuoksusta. Oli mukava käydä jo vähän hakemassa kisafiilistä.
Viimein koitti lauantai ja lähdettiin kasin aikoihin kohti Oulangan luontokeskusta, josta startti olisi klo 10. Vanhempani toimivat kuskeina ja kannustajina. Odottavan aika on pitkä, mutta oli mukava kannustaa 160km ja 80km matkalaisia. Viimein kuitenkin tehtiin Pallakselta tuttu aalto koko porukalla ja päästiin lähtemään.
Kun monta sataa ihmistä tuppautuu lähtökarsinasta polulle, niin melkonen ruuhkahan siinä tuli. Suunnitelmani oli ottaa ensimmäinen kymppi lähinnä alkulämmittelynä ennen teknisemmän osuuden alkua. Ei saanut mennä liian lujaa, koska lopussa on melkoiset nousut ja laskut. Ohittelin kuitenkin jo alusta lähtien porukkaa tasaiseen tahtiin. Tällä kertaa ei löytynyt ketään kenen peesiin olisin voinut jäädä roikkumaan - jotkut meni liian lujaa ja toiset liian hitaasti.
Ensimmäiselle huollolle oli noin 32km, joten koska oli aurinkoinen ja lämmin päivä, niin olin varautunut ottamalla mukaan 2litraa juomista. Olin päättänyt, että tällä kertaa on pakko keskittyä juomiseen ja syömiseen paremmin kun Pallas-Hetta välillä. Ensimmäiset 20km meni hyvin, mutta sitten alkoi hiljalleen tuntua vähän jaloissa. Rupesin pelkäämään, että tulen hyytymään lopussa totaalisesti. Välillä meinasi mennä hermot kun piti ohitella ihmisiä, mutta oli hankala edetä jos tyyli oli: pari metriä hölkkää, pari metriä kävelyä, pari metriä hölkkää. Basecampin huoltopisteelle kun pääsin, olin matkannut jotain 4h 40min ja aloin epäillä, että pääsenkö maaliin alle 10 tuntiin, mikä oli tavoitteeni.
Huollon jälkeen kulki edelleen ihan kohtuullisen hyvin. Jaloissa tuntui, mutta hyvin ne vielä liikkuivat. Tein suunnitelman: hölkkään kaikki pätkät, mitkä vaan yhtään mahdolliset hölkätä, koska kävelyä tulee sitten kuitenkin lopun nousuissa. Tasaiseen tahtiin eri matkoja juoksevien selkiä tuli vastaan ja saatoin vain toivoa etten hyydy lopussa ja kaikki mene minusta ohi. Tuli nälkä. Sellanen nälkä, että maha kurni. Ei siis ongelmaa imeytymisessä, mutta ei vaan tehnyt mieli syödä mitään mitä kannoin mukana. Se oli ongelma. Pakotin itseni syömään kuitenkin edes vähän jotain. Viimein ennen Konttaisen huoltoa alkoi reitin vaikeampi loppuosuus. Ja ai että, mä aloin nauttia. Mikä onkaan mukavampaa kun nousta jyrkkää rinnettä niin, että jalkoja hapottaa? Konttaisen huollosta vähän energiaa mahaan ja matka jatkui. Sanoin huoltojoukoille, että ainakin parin tuntia vielä menee (7km) ja että saatan sittenkin päästä alle 10 tunnissa maaliin.
Oikeastaan vähän ennen Konttaisen huoltoa alkoi reitin paras osuus. Jaloista löytyi vielä voimaa, vaikka syömiset oli alun jälkeen jääneet huonolle tolalle. Miten mukava olikaan vielä napsia tasaiseen tahtiin selkiä. On se hyvä, että homma kulkee hyvin ensimmäiset 20km ja viimeset 10km. Rukan nousussa jalkoja alkoi jo tosissaan väsyttämään, mutta tiesin, että alamäki maaliin menee vielä hyvin juosten. Maalissa olin ajalla 8.39 ja sijalla 73/284. Olin yllättynyt itsekin. Tasooni nähden ei ollenkaan hullumpi suoritus.
 |
| Kai sitä voi näyttää 55km jälkeen vähän rähjäiseltä? |
Pysähtymisen jälkeen jalat alkoi nopeasti jäykistyä. Kävely meni hassuksi. Kun otin mökillä sukat pois, löysin neljä rakkoa, joista kaksi oli kynsien alla. Kahden rakon olemassaolon olin tuntenut juostessa, mutta ne kynsien alla olevat rakot pääsi yllättämään. Yön nukuin sohvalla - en uskaltanut mennä parvelle, koska en ollut varma että pääsen sieltä aamulla alas. Yö meni huonosti nukkuen koska jalkoja särki ja vauhti oli jäänyt päälle juoksun jälkeen.
Sunnuntaina 4km kävelyverryttelyt Mennään metsään -kiertueella Riisitunturissa ja matka kotiin. Jalat olikin yllättävän hyvät, eikä alamäkiä tai rappusia tarvinut mennä takaperin. Jotain on siis muuttunut viime vuoden Pallas-Hetta polkujuoksuun verrattuna - ehkä parempi nesteytys tai parempi kunto tai mitä lie.
