NUTS Ylläs Pallas (4/7)

Lauantaina oli Buff Trail Tour Finlandin neljäs osakilpailu, eli NUTS Ylläs Pallas 55km (eli 57km). Vietin kuitenkin ennen kisaa viikon Ylläksellä, joten ensin muutama kuva viikon varrelta ja lopussa kisarapsa. 

Saavuin Ylläkselle viikko ennen kisaa ja ensimmäinen Instagram päivytykseni meni näin: "Ihan kun kotiin olis tullu. Tähän kohtaan voi kuvitella kaikki iloisuutta, onnellisuutta ja hyvää mieltä kuvaavat adjektiivit. Tänne mä kuulun." Eli voisiko asian vaikka ilmaista niin, että oli kiva päästä Lappiin? Viikko oli hämmentävän kuuma. Tuntui kun olisi ollut etelässä eikä Lapissa. Shortsit oli kovassa käytössä. Hyttysiä oli vain vähän, enemmän paarmat ja mäkäräiset vaivasi kuin hyttyset.

Sunnuntaina Kesänki ja Pirunkuru:

Maanantaina Aakenuksen ylitys:

Tiistaina Kellostapulinkuru:

Keskiviikkona Äkäskero ja illalla Pakasaivo ja seitakivi:

Äkäslompolon rannassa

Pakasaivo

Seitakivellä kävin toivomassa onnea lauantain juoksuun

Torstaina Kukas ja talkoilua:

Perjantaina talkoilua ja toisten kannustamista:

30km matkaan

134km matkaan

Joka päivä ohjelmaan kuului lauantain säätiedotuksen tarkastelua Pallaksen ja Hetan osalta. Olin jo viikon aikana luopunut tavoitteesta parantaa edellisen vuoden aikaa, sillä lauantaillekin lupailtiin lämmintä keliä. Ja lämmin ei ole minun juttu kun kyse on juoksemisesta. Tavoitteena oli raahata itsensä maaliin ilman suurempaa nestehukkaa.

Lauantaina oli sitten oman suorituksen aika. Ajeltiin aamusta Pallakselle lähtöön ja aikaa jäi hyvin ihmetellä menoa Pallaksella sekä vähän jännittää. Viimeisin säätiedotus lupasi +21 ja ukkosta. Ukkonen + avotunturi -kombinaatio ei naurattanut, joten toivoin että ukkonen kiertää tunturijonon kaukaa. Lähdössä yritin ryhmittyä hieman puolen välin etupuolelle ja toivoin etten jää nopeampien jalkoihin ja tukkeeksi. Viimein kello tuli 12 ja päästiin matkaan. 

Reitti oli tuttu viime vuodesta, joten hieman tiesi, että missä kohdissa voi juosta ja mitkä kohdat kannattaa ottaa rennosti kävellen. Kiipesin Taivaskerolle liikaa hötkyilemättä, sillä ajattelin että minulla on vielä Taivaskeronkin jälkeen yli 50km aikaa ottaa ohimenneitä kiinni. Hikoilin nousussa enemmän kun paljon ja tiesin jo siinä vaiheessa, että en saa juotua niin paljon kun mitä nestettä menetän. Matka eteni ja jalat tuntui paremmilta kun viime vuonna. Nammalan purossa huuhtaisin pikaisesti naamani pienen vilpostuksen toivossa. Välillä tuntureilla kävi ihana tuulenvire ja välillä oli tuskasen kuuma. Reitti oli viime vuoteen verrattuna todella kuiva. Kerran jopa mietin, että oliko mitään järkeä lähteä tälle reissulle, mutta unohdin mietteeni lähes samointein. Ennen Hannukurun huoltoa tulin siihen tulokseen, että en pysty parantamaan viime vuoden aikaani vaikka matka oli edennyt ihan ok ja ihmettelin miten olin viime vuonna mennyt reitin läpi alle yhdeksään tuntiin. Hieman Pahakurun jälkeen tulin entistä varmemmaksi ajan huonontumisesta, sillä noin 30km matka alkoi jo tuntua jaloissa. Päätin vain nauttia maisemista ja unohtaa ajan kanssa kilpailun.

Montellin kohdilla. Kuva: All About Lapland

Reissun ehkä hienoin kohta oli Pyhäkerolle nousu. Hieno siksi, että näki kuinka edessäpäin ukkonen jytisi ja salamoi. Aiemmin jyrinät oli kuuluneet jostain sivulta. Toivoin hartaasti ettei pilvi nousisi päälle. Samaan aikaan ajattelin, että jos nousee, niin saanpahan kinttuihin vipinää kun juoksen ukkosta karkuun kerolta alas. Pyhäkeron päällä huomasin, että sittenkin on mahdollista parantaa aikaa, jos en lopussa ihan hyydy. Kuvittelin, että Pyhäkeron huolto on samassa paikassa kun viime vuonna ja koin karvaan pettymyksen kun huoltoa ei näkynytkään siinä missä piti. Periaatteessa tarvetta huollolle ei ollut, mutta olin odottanut pientä hengähdystaukoa. Viimein pääsin huollolle hiekkatien alkuun, vähän banaania naamaan ja juomista mukaan. Lopun tylsään osuuteen olin varautunut musiikilla, joten kaivoin kuulokkeet liivistä ja menin eteenpäin musiikin voimalla. Nyt tavoitteeksi oli tullut kahdeksan tunnin alitus.

Hiekkatie meni kohtuudella, ainakin paremmin kun viime vuonna. Vaikka ei se homma enää hyvältä tuntunut. Asfaltilla aloin sitten hyytyä. Juoksun väliin piti ottaa kävelyä eikä kävelyn syyksi voinut edes laittaa ylämäkeä. Jokunen kilometri ennen maalia laskin, että maaliin pitäisi päästä kahdeksaan tuntiin vaikka vain kävelisin reippaasti. Eli kaikki hölkkäaskeleet oli vain plussaa. Viime vuoden jalkojen totaalihyytymistä ei tullut ja maaliin pääsin lopulta ajassa 7.50.42. Eli paransin viime vuoden aikaa noin 50min. Sijoitus 22/227.

Ihan edustuskelpoisen näköinen.. Kuva: Onevision.fi/ Juha Saastamoinen

Kuva: Onevision.fi/ Juha Saastamoinen

Olin illan ja seuraavan aamun melko tyytyväinen suoritukseeni. Olin toki alkanut vuoden alkupuolella treenaamaan tavoitteellisesti, mutta en ollut uskonut, että pystyisin aikaa noin paljon parantamaan. Yleensä melko nopeasti suorituksen jälkeen totean, että eihän se nyt kummoinen suoritus ollut ja sunnuntaina päivällä mietinkin, että olenko mennyt rikki. Mutta ei hätää! Sunnuntaina iltapäivällä olin taas tyytymätön itseni ja nyt suoritukseni oli enää "ihan ok". Olen siis taas terveiden kirjoissa!

Syöminen ja juominen on minulle ongelma juoksuissa. Tällä kertaa join urheilujuomaa noin litran, elektrolyyttijuomaa noin 0,75 litraa ja vettä reilun litran. Olisi ehkä voinut vähän enemmänkin juoda kun pissalla käymistä ei edes tarvinut harkita. Matkan aikana söin omista eväistä 5 vauvanruokaa (semmosia pusseja missä on ärsyttävän iso korkki) ja NUTSin tarjoiluista vähän sipsejä ja pari banaania. Imeytymistä ei voinut moittia, koska välillä vaivasi ihan kunnon nälkä. Olin vaan liian laiska syömään. 

Olin päättänyt mennä reissun ilon kautta ja niin tein. Lopussa asfaltilla meinasi hymy hyytyä, mutta pakotin sen takaisin. Paljon kivempi edetä hymyillen kuin naama kurtussa. Ja meinasi unohtua: ne ihanat selät, joita tälläkin reissulla sain ottaa kiinni jokusen. Minua ei juurikaan haittaa jos parempikuntoista porukkaa menee ohi, mutta osaan silti aina nauttia siitä jos joku tulee selkä edellä vastaan. Iloja ne on pienetkin ilot. Iso kiitos NUTSin poppoolle hyvästä kisasta sekä mukavista talkoista! Teidän seurassa viihtyy aina. Ja tosi iso kiitos kaikille jotka oli reitin varrella tsemppaamassa! Erityiskiitos vanhemmilleni tsemppauksesta ja huolenpidosta!

Nyt neljä viikkoa aikaa palautella ennen Pyhää.

Aulanko Tower Trail (3/7)

Viiden viikon kisatauon jälkeen oli aika taas laittaa kisakengät jalkaan ja lähteä tutustumaan uusiin polkuihin. Kyseessä Aulanko Tower Trail ja Buff Trail Tour Finandin putken kisa 3/7.

Perjantaina matkasin etelämpään, josta olisi hyvä tehdä päivän reissu Hämeenlinnaan kisoihin. Rankka viikko takana, joten väsymys painoi. Reidetkin tuntui hieman tukkosilta. En vielä ymmärtänyt jännittää ja tuntui, että en ollut ollenkaan orientoitunut koko kisaan. Onneksi kyseessä oli vain noin puolimaratonin mittainen kisa, joten hirmuisen suuria orientoitumisia ei tarvinutkaan.

Lauantaina aamulla aikainen herätys ja auton nokka kohti Aulankoa. Luottokuskina taas Atte. Oltiin jo vähän kasin jälkeen perillä kisakeskuksella. Saatiinpahan auto hyvään paikkaan eikä ollut ruuhkaa numeroiden jaossa. 

Hieman pitkältä tuntuvan oleilun jälkeen tuli kello 9.30 ja hoksaisin, että kisa alkaa 30min päästä ja sitä ennen täytyy päästä hätäpissalle. Tietenkin naisten vessaan oli hirmuinen jono. Hädissäni suunnittelin jo puskapissaa, mutta lähdettiin vielä katsomaan että olisiko rantasaunalla vessa. Ja siellähän oli. Mikä helpotus! Lähtöalueella olin noin 10min ennen lähtöä tuttuun tapaan untuvatakin kanssa.

Menin lähdössä suunnilleen porukan puoleen väliin. Olin etukäteen vähän pelännyt, että näinköhän olen maalissa viimeisenä, kun minusta ei oikein nopeutta löydy. Kestävyyttä sen sijaan on vähän enemmän. Klo 10 porukka ampaisi liikkeelle, minä massan mukana.

 

Kuva: JOA Photography / Jari Anttonen

Alkuun lähdin melkolailla mukavuusalueella liikkeelle ja välillä silti ohittelin ihmisiä. Kirosin taas sen, että lähdin vasta porukan puolessa välissä liikkeelle, koska ohitusten tekeminen oli monin paikoin haastavaa. Jossain 6km jälkeen muutama meni minusta ohi ja lyöttäydyin heidän kantaan kiinni. Ajattelin, että katsotaan jaksanko kuinka pitkään epämukavuusalueella, eli hieman reippaampaa menoa, vai väsähdänkö heti. Lujaa ei menty, mutta yksin olisin mennyt hitaampaa. Matka eteni hyvin, pysyin porukan perässä ja aina välillä saatiin selkiä kiinni ja mentiin ohi. Kerran erehdyin liikaa omiin ajatuksiini ja meinasin olla nenälläni. Mutta onneksi vain meinasin.

Kuva: ONEVISION.fi/ Juha Saastamoinen

Polku oli paikoin todella hyvää mentävää ja välillä kohtalaisen teknistä juurineen ja kivineen. Maisemista en hirveästi pysty sanomaan kun katselin lähinnä jalkoihini. Jossain vaiheessa kuitenkin ihana viilentävä tuuli tuli järveltä ja jossain loppuvaiheessa mentiin Aulangon näkötornin ohi.

Noin 4km ennen maalia yksi kirittäjäni alkoi hyytyä ja yritin silti jatkaa reippaampaa tahtia. Loppupäässä oli myös yksi mukava, vähän isompi ylämäki. Päätin siinä kohdassa ottaa vähän syötävää. Noin ylämäen puolenvälin aikoihin aloin miettimään, että olisiko sittenkin kannattanut keskittyä siinä mäessä hengittämiseen eikä syömiseen. Mutta eipä auttanut enää siinä vaiheessa rypistellä. Ai että se vaan on aina yhtä mukavaa kun kisan loppupäässä tulee selkiä vastaan. Elämän pieniä iloja. Atte oli tullut kannustamaan noin 3km ennen maalia ja ehdottelin hänelle, että hölkkäisi lopun yhdessä minun kanssa. Ei kuitenkaan innostunut siitä ehdotuksesta.

Kisan loppupätkä oli laskettelua alamäkeen ja rullailin menemään kun jalat vielä toimi hyvin. Lopun lyhyt (siis oikeasti todella lyhyt) asfalttipätkä tuntui jostain syystä noin ikuisuuden mittaiselta. Sain kuitenkin raahattua itseni maalia kohtia. Teemulle ylävitoset ja maalilinjan yli. Enkä ollut viimenen! Noin 22km ajalla 2.34.34 ja sillä irtosi sija 40/129. Eli kovempaa menin kun Bodomilla toukokuussa. Ei mikään loistelias tulos, mutta pääsinpähän maaliin.

Maalissa

Kisan jälkeen Aulangolla kamat kasaan ja lähdettiin heti ajelemaan takaisin maalle. Lauantain loppupäivä ja sunnuntai tuli vietettyä maalla ja palautuminen lähti hyvin käyntiin. Nyt jokunen päivä kisojen jälkeen jalat on paremmassa kunnossa kun Bodomin jälkeen. Sinänsä ihan hyvä, koska oven takana kolkuttelee jo NUTS Ylläs Pallaksen 55km. Kiitos kisaorganisaatiolle tästä kokemuksesta! Homma toimi ja oli ilo käydä kurkkaamassa Aulangon polkuja.