torstai 18. kesäkuuta 2020

7summits kesäversio

Kävin lauantaina 13.6.2020 polkujuoksemassa 7summitsin kesäversiona. Oikea 7summits on talvella ja tarkoituksena siinä on huiputtaa seitsemän Ylläksen alueen huippua ja aikaa tuohon on 12h. Kilpailussa on kaksi sarjaa: avoin ja rando. Toukokuussa kaveri heitti ilmoille ajatuksen 7summitsin suorittamisesta kesällä, sillä talven kisa oli koronan takia peruttu ja en vielä ollut seitsemää huippua huiputtanut koskaan kerralla. Koska välillä itseltä puuttuu hieman järkeä päästä, niin innostuin samantien ideasta.

Toukokuussa päätettiin, että kokeiltaisi huiputuksia kesäkuun puolivälin aikaan, jos lumet vaan ovat siinä vaiheessa riittävästi sulaneet. Alkuun homman onnistuminen näytti epävarmalta, sillä runsasluminen talvi näytti siltä, ettei se anna kesälle ihan heti periksi. Helteiset päivät kuitenkin antoivat lumille kyytiä ja reilu viikko ennen suunniteltua huiputusajankohtaa pystyi olemaan varma, että huiputuksia lähdettäisi kokeilemaan. Tarkoitus oli alkujaan mennä reissu saman kaverin kanssa, jonka kanssa talven 7summits olisi menty. Kaverille tuli kuitenkin työesteitä, joten päätin lähteä reissuun yksin.

Varasin evästä mukaan niin, että pärjäisin tarvittaessa 24h liikkeessä. Tiesin, että polkujuosten selkeitä polkuja pitkin ei noin kauaa tule reissussa menemään. Mutta kun kaikille tuntureille ei mene polkuja ja laet ovat rakkaisia (= hitaita kulkea), niin en osannut ollenkaan arvella kuinka pitkään reissu tulee kestämään. Juomista kannoin maksimissaan litran mukana. Toinen 0,5l pullo oli varalla ja toinen jatkuvassa käytössä. Juoksureppu painoi lähtöön noin 5kg.


Olin suunnitellut huiputtaa tunturit seuraavassa järjestyksessä:
  1. Ylläs
  2. Kesänki
  3. Lainio
  4. Pyhä
  5. Aakenus
  6. Kukas
  7. Kuer

Retkipäivä oli aamusta lähtien aurinkoinen ja kuuma. Oma kroppa ei tykkää kuumasta kelistä ja kuuma hyydyttää helposti. Olen myös huono syömisen lisäksi juomaan pitkillä retkillä. Joten hieman jännittynein tuntein lähdin liikkeelle. Lähdin liikkeelle läheltä Äkäshotellia ja nousin Kellokkaalle samasta kohtaa missä talvella menee latu. Kellokkaalta suuntasin Ihmisen ringille ja siitä Y1:n luokse. Y1:n luota jatkoin matkaa huoltotietä pitkin ylös asti. Ylempänä huomasin, että pohkeet oli menneet tukkoon tunkkauksesta, mutta onneksi ne aukesi kun pääsi juoksemaan. Ylläksen päällä olin ajassa 1h 16min, matkaa oli kertynyt 7,3km ja nousumetrejä 502.


Ylläkseltä lähdin laskeutumaan huoltotietä pitkin ja pelkäsin reisieni puolesta. Ei olisi kiva jos etureidet kipeytyy jo heti ensimmäisessä alamäessä. Ja kipeytyihän ne. Huoltotieltä käännyin Jokerikuppilalle, siitä Varkaankurua pitkin ja reisiä mahdollisimman hyvin säästellen alas lähelle Kesänkijärveä. Kesängin keitaalta lähdin rauhassa nousemaan Pirunkurua ylös Kesängin päälle. Kesängin huipun rakkaiset osuudet oli yllättävän helpot kuljettavat ja mukavan pitkälle ylös pääsi rakat melko hyvin kiertämään. Kesängin päällä olin ajassa 2h38min, matkaa oli kertynyt 16,9km ja nousumetrejä 856.


Kesängin huipulta pudottelin Tahkokuruun ja jatkoin siitä latupohjia seurailevaa polkua pitkin Hangaskurun kotalaavulle. Tässä vaiheessa homma oli vielä täyttä nautintoa, vaikka ensimmäiset rakot olivat ilmoittaneet tulostaan. Hangaskurusta seurasin vähän matkaa Kotamajalle menevää polkua, mutta jossain vaiheessa vaan otin ja käännyin kohti Lainion huippua. Käytännössä kävelin tästä koko matkan Lainion päälle. Myös Lainiolla rakkaiset osuudet oli vähemmän pahoja kun mitä oli ajatellut. Lainion päällä olin ajassa 3h48min, matkaa oli kertynyt 23,2km ja nousumetrejä 1176. Lainiolta alas tullessa pystyi lyhyitä pätkiä juoksemaan, mutta pääasiassa se meni kävelyksi. Kun pääsin Hangaskuru - Kotamaja polulle takaisin, pystyi taas hölkkäämään.


Kotamajalta lähdin nousemaan jyrkkää polkua pitkin Pyhän päälle. Pyhällä polku oli jotenkin tosi ihanaa kuljettavaa. Tämä on sellainen polku, jolle tulen vielä tänä kesänä palaamaan. Polku meni Pyhällä olevalle lammikolle, joten kun näin huipun, poikkesin polulta ja kävin huiputtamassa Pyhän. Pyhän päällä olin ajassa 4h52min, matkaa oli kertynyt 29,3 km ja nousumetrejä 1392. Huiputuksen jälkeen etsin taas polun ja seurailin sitä takaisin Kotamajalle.


Kotamajalta suunta oli Aakenukselle. Edessä oli pitkä siirtymä Pyhäjärven autiotuvalle ja siitä nousu Aakenukselle. Polku Kotamajalta Pyhäjärven kämpälle oli hyvää juostavaa polkua. Välillä oli jonkun verran kosteita paikkoja, joita kiertelin. Koko reissun aikana välikuolema tuli vaan kerran ja se tapahtui juuri tällä välillä. Olin syönyt liian vähän, enkä halunnut pysähtyä syömään kun tossun alla oli hyvää juostavaa pätkää. Välikuoleman aikaan kropan väsymisen lisäksi mieli alkoi väsyä. Hetkellisesti kävi mielessä, että onkohan minusta tähän hommaan, mutta onneksi se epäilys meni nopeasti ohi. Pyhäjärven kämpällä huuhtelin naamaani järvivedessä, kaivoin leivät repusta ja lähdin kävelemään polkua pitkin kohti Aakenuksen huippua. Vähän matkan päässä olleesta purosta täytin vesipullon ja laitoin sekaan kofeiinillisen elektrolyyttitabletin. Näillä toimilla elämä alkoi voittaa ja Aakenuksen päällä olin taas hyvissä voimissa. Aakenuksen päällä olin ajassa 7h30min, matkaa oli kertynyt 44,3km ja nousumetrejä 1799. 



Alas tullessa totesin, että niin kiire ei ole ettei lumiukkoa ehdi tehdä, joten pysähdyin matkalla väkertämään lumiukon. Polku Pyhäjärveltä Aakenukselle ja takaisin oli osittain juostavaa. Jos en olisi ollut yksin, olisin varmasti tällä välillä juossut enemmän. Nyt pelotti, että teknisemmässä maastossa kaadun, lyön pään ja jään tajuttomana pötköttämään tunturiin ja tukehdun oksennukseeni. Päätin siis ottaa erityisen varovasti koko reissulla.


Pyhäjärven kämpältä suuntasin kohti Kotamajaa ihan eri energioilla, millä olin matkaa taittanut toiseen suuntaan. Eikä matkakaan tuntunut tähän suuntaan niin pitkältä. Kotamajalta nousin reittiä pitkin kävellen Kukaksen päälle. Kukaksen päällä olin ajassa 10h13min, matkaa oli kertynyt 59,5km ja nousumetrejä 2115. Olin jo paljon ennen Kukasta todennut, että reissuun ei tule menemään ollenkaan niin paljon aikaa kuin olin pelännyt. Olin myös todennut sen, että suunnitelmani nauttia yöttömästä yöstä pitkälle aamun pikkutunneille, ei tule toteutumaan. Olen edennyt siihen nähden ihan liian nopeasti.


Kukakselta juostessa alas alkoi jalat näyttää ensimmäistä kertaa merkkejä siitä, että useampi kilometri on jo tullut taivallettua. Yllättävän hyvin olikin jo tähän asti mennyt. Kukaksen ja Kuerin välissä oli myös reissun pahin kohta: jokunen kilometri asfalttia. Vanhempani olivat ajelleet tänä päivänä pohjoiseen ja tulivat tsemppaamaan asfalttipätkän varrelle. Lähdin nousemaan kohti Kuerin huippua Kuerkievarilta lähtevää polkua pitkin. Polku oli välillä todella selkeä ja välillä se haarautu useammaksi poluksi, jotka yhdistyivät taas myöhemmin. Lähellä huippua oli rakkaisempi kohta ja kadotin polun. Ylös mennessä se ei haitannut, sillä suuntasin vain kohti huippua. Kuerin päällä olin ajassa 11h47min, matkaa oli kertynyt 70,6km ja nousumetrejä 2350. 


Lähdin laskeutumaan Kuerilta ja melko nopeasti totesin, että eksyin Kuerkievarille menevältä polulta. Vähän jäykillä jaloilla yritin taiteilla kohtuullisen jyrkissä rakkakohdissa ja toivoin, että pysyisin pystyssä. Jonkun ajan päästä löysin polun, jota lähdin seuraamaan. Ja nopeasti totesin polun menevän samasta kohdasta kuin mistä menee talvipolku Kuerille. Se tarkoitti sitä, että edessä olisi suoalue ja hetken päästä olinkin suon reunassa. Märkä suo ilman pitkospuita. Mutta onneksi reissu niin lopussa, että kenkien uittaminen suossa ei haitannut ja viileä suo teki itse asiassa kutaa jaloille. Viimeiset kilometrit oli helppoa maastoa ja sain vielä kellotettua ihan hyviä kilometriaikoja.

Kotona olin klo 22.02. Matkaa olin kertynyt yhteensä 76,56km, nousumetrejä 2370 ja aikaa tuohon kaikkeen oli kulunut 12h46min. Olin kulkenut pisimmät matkan poluilla mitä olen ikinä mennyt ja pääkin oli hyvin kestänyt matkantekoa yksin. Jalat oli hämmentävän hyvässä kunnossa kun pääsin kotiin. Reissun aikana rakot oli vaivanneet enemmän kuin kipeät lihakset. Jossain vaiheessa menin sekaisin siitä, että kuinka paljon join reissun aikana. Mutta selvästi riittävästi, koska kuuma kesäinen keli ei hyydyttänyt ja lopettanut matkaa ennen aikojaan. Syönyt olin reissun aikana alle 2000kcal, joka oli minulle liian vähän. Mutta aina sitä oppii.

Mahtava reissu takana ja voisin ehdottomasti käydä reissun tekemässä joskus uudestaan. Ehkä silloin pääsisi matkan tekemään alle 12 tuntiin.