Aakenuksen huiputus

Torstain Aakenuksen reissusta jäi vähän hampaankoloon, joten ei auttanut muu kun lähteä tänään sinne uudestaan. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten kamat kasaan, auton nokka kohti Totovaaran parkkipaikkaa ja matkaaminen noin 36km päähän. Vanhemmat lähti kiertämään Aakenusta ja mä lähdin suuntaamaan Aakenuksen päälle. Ajatus oli tavata Pyhäjärven kämpällä.

Siinähän se reitti nököttää.

Jotkut oli jo laskeneet Aakenukselta alas, joten seurailin heidän jälkiään ylös. Parin päivän aikana satanut, noin 20cm lumivaippa, teki ylämäestä hieman raskaamman. Pääsin kuitekin kapeilla suksilla ylös ihan riittävän hyvin. 

Sitten vaan seuraamaan tolppia pitkin Aakenuksen huippu(j)a. Aakenushan on todella pitkä tunturi. Puuton alue on lähemmäs 10km pitkä. 

Ensin kävin Vasalaen lähettyvillä, josta jatkoin Moloslaelle. Sieltä pienen kurun kautta huiputtamaan Pallilaki (en todella tiedä kuka on keksiny näiden huippujen nimet..) ja lopuksi Vareslaen lähettyviltä Pyhäjärven kämpälle. Ylhäällä tunturissa oli kova sivutuuli,  mutta kapeilla suksilla pärjäsi yllättävän hyvin. Piti vaan kokoajan keskittyä siihen, että mistä hiihti, koska välillä kiviä pilkisteli lumen alta. Jos maisemia halusi ihailla, niin piti pysähtyä. 

Lasku Pyhäjärven kämpälle oli mielenkiintoinen kapeilla suksilla. Alkuun reitti oli ihan lumessa ja taas suunnistin osittain tuurilla. Reittimerkkejä ei aina ollut kovin hyvin näkyvissä. Hyvissä ajoin kuitenkin löysin toisten tekemän uran ja lähdin seuraamaan sitä. Välillä uskalsi laskea uraa pitkin, mutta välillä tyyli oli se, että toinen suksi uralla ja toinen jarruttamassa umpisessa. Alamäessä piti jarrutella jatkuvasti kun pelotti että kaadun ja katkasen suksen samalla. Lunta on reilusti, joten kaatuminen ei olisi sattunut, mutta en tiedä kuinka olisin kammennut sieltä hangesta itseni ylös. Onnellisesti pääsin kuitenkin ehjillä suksilla kaatumatta perille asti. 

Matkaa Totovaaran parkkipaikalta Aakenuksen huippujen yli Pyhäjärven kämpälle tuli 13km. Vanhemmat eivät olleet vielä kämpällä, joten lähdin hiihtämään Pyhäjärveä pitkin heitä vastaan. Ajatukseni oli, että jään heitä odottamaan Pyhäjärven toiseen päähän ja pidän odotellessa evästauon. Kuitenkin kun pääsin järven päähän, niin hekin tulivat sinne. Hiihdimme Pyhäjärven tuvalle evästauolle.

 Ja siitä matka jatkui reippaaseen tahtiin takaisin autolle Totovaaraan.

Hyvä reissu takana ja nyt ei jäänyt mitään hampaankoloon. Paitsi että tietenkin tuo tunturi olisi kiva huiputtaa myös kesällä...