keskiviikko 9. elokuuta 2017

Muotkan vaellus

Maanantaina 24.7 ensin Ylläkseltä autolla Sodankylään, josta bussilla Muotkan Ruoktuun. Ilma oli muuttunut edellisen viikon +12 asteesta huomattavasti lämpimämmäksi ja hellettä oli luvattu alkaneelle viikolle. Edellinen viikko oli mennyt pääosin lepäillen kun NUTS Ylläs Pallaksen jälkeen sain itseni kipeäksi. Maanantaina edelleen yskä hieman vaivasi ja kuumeen mittaamisen olin lopettanut lauantaina koska kokoajan jaksoi pitää pientä ylilämpöä. Parempi vaan kun ei tiedä mittarin lukemia niin voi hyvillä mielin lähteä vaeltamaan. Jäätiin siis bussista Muotkan Ruoktussa n. klo 18 ja paarmat tuli heti tervehtimään. Ei muuta kun rinkka selkään ja taivaltamaan noin 4km ensimmäisen yön leiripaikalle. Heti alkumatkasta aloin hikoilla enemmän kun koskaan. Olin hämilläni. Äitini harrastaa järisyttävän kovaa hikoilua - nytkö minä olen oppinut samoille tavoille? Hiki vaan tippui karttalaukun ja kameran päälle. Onneksi molemmat oli vedenpitävissä pusseissa. Hyttyset oli ihan liian seurallisia ja niitä oli ihan liian paljon. Joskus 3km jälkeen luovutin ja laitoin viimein hyttysmyrkkyä. Kylläpä helpotti! 

Ensimmäinen ilta

Telttapaikalle päästyämme halusin vain käydä pulahtamassa lammessa. Oli niiiiin kuuma. Pienessä mielessäni mietin, että mitähän tästä vaelluksesta oikein tulee. Olen ollut vasta kipeänä, rinkka tuntuu painavan liikaa ja mun kroppa tykkää helteestä vaan jos saa makailla ottamassa aurinkoa. Illalla päätettiin, että vaelletaan koko aika pelkästään Muotkassa (alkuperäinen suunnitelma oli kävellä myös Lemmenjoella). Mennään lyhyempiä päivämatkoja ja pidetään riittävästi taukoja jos ilma ei viilene.

Seuraava aamu tuntui kuumalta jo klo 8. T-paita päällä ja housut lyhennettyinä shortseiksi lähdettiin jatkamaan matkaa. Oltiin katsottu sellainen reitti mikä menisi mahdollisimman paljon puuttomassa tunturissa. Tunturissa oli vähemmän hyttysiä ja paarmoja ja pienikin tuulenvire viilentää mukavasti. Pidettiin rauhallinen lounastauko tunturin päällä olevan lammikon rannalla ja nautittiin maisemista. Ei ollu kylmä kun lämpö oli päivällä varjossa +26 astetta.





Illalla 12km vaelluksen jälkeen oli jo sellainen olo, että kiva löytää leiripaikka. 12km?!? Kyllähän mä olen ennekin pystyny menemään 25kg rinkalla 17km ja nyt jo 12km kohdalla halusin leiriytyä. Laitoin sen sairastelun ja kuuman ilman piikkiin. En halunnut myöntää, että mulla on huono kunto. Illalla oli myös kropan tarkastuksen aika: sääret - palanu, käsivarret - palanu, naama - palanu, alaselkä - kunnon turvotuspatti rinkasta ja solisluut - arat patit rinkan takia. Hienoa. Näillä on hyvä jatkaa.

Seuraavana aamuna teltassa lämmintä +27 astetta, joten heräämisen jälkeen oli pakko suorittaa paniikinomainen ulostautuminen teltasta. Kuuma päivä taas tulossa koska pilviä ei näkyvissä. Eilisten palamisten takia en housuja lyhentänyt shortseiksi ja t-paita vaihtui pitkiin hihoihin. Naamaan suojakerroin 50 eilisestä viisastuneena. Edellistä päivää kuumempi tulisi olemaan, mutta en halunnut palaa pahemmin. 


Lounastauko


Taas mahdollisimman paljon tunturissa menoa. Päivälämpötila sama kun eilen. Välilllä siis tuskastuttavan kuuma jos ei yhtään tuullut. Mutta pitkistä vaatteista en luovu! Ajattelin, että onneksi nämä helteet ei ollu NUTS Ylläs Pallaksen aikaan. Olisin varmaan siellä kuukahtanut tunturiin. Olen huono nesteyttämään itseäni, joten helteisinä päivinä ei juuri pissalla tarvinu ravata. Tänäänkin 13km taivalluksen jälkeen olin valmis leiriytymään (koska seuraavalle purolle olisi kartan mukaan ollut useampi kilometri).





Torstaina aamulla porot herättelivät kun tulivat lähistölle kilisyttelemään kellojaan ja röhkimään. Taivaalla näkyi jo pilviä - mahtavaa! Ilma ei kuitenkaan ollut sen viileämpi kuin muinakaan päivinä, mutta ehkä aurinko hieman vähemmän paahtaisi pilvien ansiosta. Tänään oli tarkoitus mennä Kurtojoen kämpälle. Se tarkoitti sitä, että edessä oli edellisiä päiviä enemmän puiden seassa menoa eli enemmän hyttysiä sekä muutaman kilometrin pidempi matka. Kuumaa oli edelleen kun mittari yhdellä tauolla näytti +25 astetta. Kyseinen tauko pidettiin metsikössä kun oli vaan pakko saada vähän jotain syötävää. Hyttysiä oli hulluna ja tuntui että hyttysmyrkkykään ei kunnolla auta. Levottomasti liikkuen ja huitoen syötiin vähän jotain että päästään taas jatkamaan. Virallisella lounastauolla porot meinasi tulla maisetelmaan meidän nuudeleita. 



Jokunen kilometri ennen kämppää alkoi sataa. Aiemmin päivällä ukkonen oli jyrissyt, mutta se pilvi oli onneksi kiertänyt meidät. Vaatteet kosteana päästiin kämpälle ja matkaa oli tälle päivälle kertynyt 15km. Kämpän lähellä meni sen verran iso joki/puro, että siinä pääsi pesulle kunnolla. Oli mukava käydä pesulla, mutta nautintoa hieman himmensi se, että varmaan tuhat itikkaa oli ruokailemassa heti kun paljasta ihoa oli näkyvissä.. Illalla teki kunnon ukkosen, joka meni ihan kämpän yli. Satoi, salamoi ja jyrisi niin kovaa, että olin tyytyväinen että näytelmää sai katsoa tuvan ikkunan läpi. Jyrinä tuntui jaloissa asti; jotenkin siis tärisytti mökkiäkin. Tai sitten mä vaan olen jotenkin liian herkkä tuntemaan kaikki jyrinät.



Seuraava aamu valkeni TAAS aurinkoisena ja kuumana. Edellisen illan sateen jäljiltä metsä oli todella märkä. Tarkoituksena oli suunnata Stuorraäytsin tuvalle yhden väliyön taktiikalla. Taas mittari huiteli siellä +26 paikkeilla päivällä. Pidettiin pitkä ja rauhallinen lounastauko tunturissa. Nähtiin myös matkalla hirviemo ja vasa. Matkan loppupuolella alkoi taas sadella. Laitoin päälle sateenpitävän takin. Kävelin sen kanssa muutamat viimeiset kilometrit ja mietin että mikähän järki tässä taas oli. Hikoilin takin alla niin paljon, että oli märkyyden puolesta ihan sama vaikka olisin kävellyt kaatosateessa ilman takkia. Hyvä veto tähän väliin varsinkin kun tämän jälkeen paita ja toppi oli litimärät ja ilma lämmin mutta todella kostea. Tiesin, että yön aikana vaatteet eivät tule kuivamaan, joten aamulla saan laittaa päälleni litimärät vaatteet. Ei kuulosta mukavalta ja voin kertoa, että ei ollut mukavaa. Käveltyä tuli noin 14km.

Aamulla oli märkää


Rauhallinen lounastauko



Lauantaina liikkeelle märissä vaatteissa. Edelleen ilma oli lämmin, mutta nyt oli isoja pilvenmurikoita liikkeellä. Kovasti näytti sille, että voidaan saada sadetta niskaamme. Aurinko kuitenkin paisteli sen verran, että kuivateltiin vaatteitamme rinkan päällä matkan varrella. Lounastauko haluttiin taas pitää tunturissa hyttysongelman takia. Tuntureiden välissä olimme yhden puron ylittäneet kahlaten ja jalkoja kuivatessa taas oli "jokunen" hyttynen tekemässä lähempää tuttavuutta. Joten ei sitä semmoiseen paikkaan mieluusti jää pidempää taukoa pitämään. Kovasti satavan näköisiä pilviä oli tulossa meidän suuntaan, joten ajatus oli se, että nopeasti vaan lounas naamaan ja matkaa jatkamaan. Sateessa on mukavampi kävellä kuin syödä. Lounaalla katselimme kuinka kaksi eri ukkosrintamaa ohitti meidät - toinen toiselta puolelta ja toinen toiselta. Meidän onneksi ukkonen ei tullut päälle koska tunturissa ukkosen aikaan saattaisi tulla äitiä ikävä. Stuorraäytsin tuvalle päästiin hyvissä ajoin. Hetken päästä tupaan tuli myös 8 ihmistä ja 2 koiraa. Tunnelma oli tiivis ja kun ruokaa alettiin tehdä, niin todella kuuma. Tulin siihen tulokseen, että haluan yrittää nukkua yöllä mahdollisimman hyvin ja kuumassa ahtaassa tuvassa siitä ei tule mitään. Joten kävin illalla pystyttämässä teltan tuvan läheisyyteen ja vietin yön siellä.

Vaatteiden kuivattelua


Siellä se ukkonen ja sade meni


Sunnuntaina pidettiin välipäivä. Hengailtiin tuvalla ja annettiin kropan levätä. Yllättävän nopeasti päivä meni vaikka mitään ei tullutkaan tehtyä. Ilmakin oli aikaisempiin päiviin verrattuna hieman vähemmän helteinen. Tämä yö nukuttiin tuvassa.

Maanantaina aamulla kun katsottiin ikkunasta ulos, niin näkyi sumusadetta, tuulta ja lämpötila oli tipahtanut +8 asteeseen. Lähdettiin liikkeelle, noustiin tunturiin ja todettiin että ilma on todella kylmä. Sormet oli kylmyydestä, tuulesta ja kosteudesta tönkkönä, mutta oli turha laittaa hanskoja koska ne vaan olisi kastunu. Tunturissa näkyvyys oli hieman heikko, tuuli todella kova ja sumusade todella kasteleva. Muutamaan kertaan kun lisäilin vaatetta, niin lopulta t-paita + irtohihat, pitkähihainen paita ja sateenpitävä takki -kombinaatiolla oli sopivan lämmin kunhan vain pysyi liikkeellä. Jos pysähtyi niin kylmähän se tuli. Vaatteiden lisääminen oli kuitenkin haaste sinänsä, koska sormet oli kylmyydestä niin tönkkönä ettei rinkan ja takin vetoketjua meinannut saada auki. Mutta nyt jaksoi paljon paremmin edetä! Illalla kun päästiin teltalle, niin kilometrejä oli kertynyt yli 18 ja enemmänkin olisi jaksanut helposti. Toki rinkka oli alkupäiviin verrattuna kevyempi, mutta kyllä tuo viileämpi kelikin vaikutti.

Tiistaina, eli viimeisenä aamuna, käveltiin telttapaikalta 3km Sulaojalle. Sieltä bussin kyytiin ja kotia kohti. Edessä oli 23h matkustamista ennen kun pääsi kotiin. Bussikuski ajoi kun reikäpää, mutta hengissä selvittiin. Rovaniemellä odottelin junaa melkein neljä tuntia, mutta oli se odottamisen arvoista. Junassa pääsin suihkuun ja lakanoiden väliin nukkumaan. Seuraavana aamuna vähän ennen kymmentä raahustin sateessa juna-asemalta kotiin. Oli se kotimatka paljon pidempi kun mitä se oli Oulussa asuessa, mutta hyvin se meni. Ei muuta kun rinkka tyhjäksi ja pyykkäämään.

Yhteenveto:
+ uuteen alueeseen tutustuttu (Muotka)
+ ensimmäinen todellinen hellevaellus koettu
+ sai tuulettaa aivojaan kun ei tarvinu murehtia mistään
+ Lapissa vaan on mukavaa
- hyttysiä ja paarmoja ei olisi tarvinut kokea
- ruokaa oli liikaa mukana
- miksi mulla ei ollu aurinkorasvaa mukana?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti