Ylläs

Ylläs

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Aulanko Tower Trail (3/7)

Viiden viikon kisatauon jälkeen oli aika taas laittaa kisakengät jalkaan ja lähteä tutustumaan uusiin polkuihin. Kyseessä Aulanko Tower Trail ja Buff Trail Tour Finandin putken kisa 3/7.

Perjantaina matkasin etelämpään, josta olisi hyvä tehdä päivän reissu Hämeenlinnaan kisoihin. Rankka viikko takana, joten väsymys painoi. Reidetkin tuntui hieman tukkosilta. En vielä ymmärtänyt jännittää ja tuntui, että en ollut ollenkaan orientoitunut koko kisaan. Onneksi kyseessä oli vain noin puolimaratonin mittainen kisa, joten hirmuisen suuria orientoitumisia ei tarvinutkaan.

Lauantaina aamulla aikainen herätys ja auton nokka kohti Aulankoa. Luottokuskina taas Atte. Oltiin jo vähän kasin jälkeen perillä kisakeskuksella. Saatiinpahan auto hyvään paikkaan eikä ollut ruuhkaa numeroiden jaossa. 


Hieman pitkältä tuntuvan oleilun jälkeen tuli kello 9.30 ja hoksaisin, että kisa alkaa 30min päästä ja sitä ennen täytyy päästä hätäpissalle. Tietenkin naisten vessaan oli hirmuinen jono. Hädissäni suunnittelin jo puskapissaa, mutta lähdettiin vielä katsomaan että olisiko rantasaunalla vessa. Ja siellähän oli. Mikä helpotus! Lähtöalueella olin noin 10min ennen lähtöä tuttuun tapaan untuvatakin kanssa.




Menin lähdössä suunnilleen porukan puoleen väliin. Olin etukäteen vähän pelännyt, että näinköhän olen maalissa viimeisenä, kun minusta ei oikein nopeutta löydy. Kestävyyttä sen sijaan on vähän enemmän. Klo 10 porukka ampaisi liikkeelle, minä massan mukana.

 
Kuva: JOA Photography / Jari Anttonen

Alkuun lähdin melkolailla mukavuusalueella liikkeelle ja välillä silti ohittelin ihmisiä. Kirosin taas sen, että lähdin vasta porukan puolessa välissä liikkeelle, koska ohitusten tekeminen oli monin paikoin haastavaa. Jossain 6km jälkeen muutama meni minusta ohi ja lyöttäydyin heidän kantaan kiinni. Ajattelin, että katsotaan jaksanko kuinka pitkään epämukavuusalueella, eli hieman reippaampaa menoa, vai väsähdänkö heti. Lujaa ei menty, mutta yksin olisin mennyt hitaampaa. Matka eteni hyvin, pysyin porukan perässä ja aina välillä saatiin selkiä kiinni ja mentiin ohi. Kerran erehdyin liikaa omiin ajatuksiini ja meinasin olla nenälläni. Mutta onneksi vain meinasin.

Kuva: ONEVISION.fi/ Juha Saastamoinen

Polku oli paikoin todella hyvää mentävää ja välillä kohtalaisen teknistä juurineen ja kivineen. Maisemista en hirveästi pysty sanomaan kun katselin lähinnä jalkoihini. Jossain vaiheessa kuitenkin ihana viilentävä tuuli tuli järveltä ja jossain loppuvaiheessa mentiin Aulangon näkötornin ohi.

Noin 4km ennen maalia yksi kirittäjäni alkoi hyytyä ja yritin silti jatkaa reippaampaa tahtia. Loppupäässä oli myös yksi mukava, vähän isompi ylämäki. Päätin siinä kohdassa ottaa vähän syötävää. Noin ylämäen puolenvälin aikoihin aloin miettimään, että olisiko sittenkin kannattanut keskittyä siinä mäessä hengittämiseen eikä syömiseen. Mutta eipä auttanut enää siinä vaiheessa rypistellä. Ai että se vaan on aina yhtä mukavaa kun kisan loppupäässä tulee selkiä vastaan. Elämän pieniä iloja. Atte oli tullut kannustamaan noin 3km ennen maalia ja ehdottelin hänelle, että hölkkäisi lopun yhdessä minun kanssa. Ei kuitenkaan innostunut siitä ehdotuksesta.

Kisan loppupätkä oli laskettelua alamäkeen ja rullailin menemään kun jalat vielä toimi hyvin. Lopun lyhyt (siis oikeasti todella lyhyt) asfalttipätkä tuntui jostain syystä noin ikuisuuden mittaiselta. Sain kuitenkin raahattua itseni maalia kohtia. Teemulle ylävitoset ja maalilinjan yli. Enkä ollut viimenen! Noin 22km ajalla 2.34.34 ja sillä irtosi sija 40/129. Eli kovempaa menin kun Bodomilla toukokuussa. Ei mikään loistelias tulos, mutta pääsinpähän maaliin.

Maalissa

Kisan jälkeen Aulangolla kamat kasaan ja lähdettiin heti ajelemaan takaisin maalle. Lauantain loppupäivä ja sunnuntai tuli vietettyä maalla ja palautuminen lähti hyvin käyntiin. Nyt jokunen päivä kisojen jälkeen jalat on paremmassa kunnossa kun Bodomin jälkeen. Sinänsä ihan hyvä, koska oven takana kolkuttelee jo NUTS Ylläs Pallaksen 55km. Kiitos kisaorganisaatiolle tästä kokemuksesta! Homma toimi ja oli ilo käydä kurkkaamassa Aulangon polkuja.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti