En
onnistunut kirjoittamaan kahden viikon vaelluksesta niin lyhyttä
tekstiä kuvien kanssa, että se olisi ollut järkevä laittaa yhteen
postaukseen. Kyseinen vaellus on siis jaettu kolmeen osaan:
- - Ensimmäiset 6 päivää (5.7-10.7)
- - Seuraavat 4 päivää (11.7-14.7)
- - Viimeiset 5 päivää (15.7-19.7)
Tämä on siis vaelluksen ensimmäinen osa, joka pitää sisällään matkustamisen pohjoiseen, vaelluksen Kilpisjärveltä Pältsastuganille ja kahden päivän päiväretket Pältsastuganin länsipuolella olevaan laaksoon.
5.7 Pe
Lähtö
Lähtö
Olin päivän koulutuksessa pk-seudulla, joten rinkka odotti rautatieaseman säilytyksessä päivän. Helsingissä päästiin suoraan hyppäämään yöjunaan. Reilu 12h junamatkan aikana Rovaniemelle ehti nukkua kunnon yöunet (makuuvaunussa tietenkin). Kyllä junailu on kätevää!
6.7 La
Saapumien Kilpisjärvelle
Aamusta hypättiin Rovaniemellä bussiin ja siinä saatiinkin sitten istua iltapäivään asti, kunnes päästiin Kilpisjärvelle. Vaellusjalka alkoi väpättämään sitä enemmän, mitä lähemmäs Kilpisjärveä päästiin. Yöpaikaksi oli valikoitunut Kilpisjärven retkeilykeskus, jonne jätettiin vaelluksen ajaksi odottamaan pari repullista tavaraa (matkavaatteita + minulle yhden viikon ruuat seuraavaa vaellusta varten). Illalla vielä lähdettiin kiipeämään Saanalle. Tarkoitus ei ollutkaan mennä huipulle asti, mutta melko lyhyeksi jäi reissu, kun matalalla olevat pilvet tuli nousussa vastaan ja hienot maisemat katosi. Käännyttiin takaisin ja mentiin vetämään viimeiset ruokaöverit ennen vaellusta.
Aamusta hypättiin Rovaniemellä bussiin ja siinä saatiinkin sitten istua iltapäivään asti, kunnes päästiin Kilpisjärvelle. Vaellusjalka alkoi väpättämään sitä enemmän, mitä lähemmäs Kilpisjärveä päästiin. Yöpaikaksi oli valikoitunut Kilpisjärven retkeilykeskus, jonne jätettiin vaelluksen ajaksi odottamaan pari repullista tavaraa (matkavaatteita + minulle yhden viikon ruuat seuraavaa vaellusta varten). Illalla vielä lähdettiin kiipeämään Saanalle. Tarkoitus ei ollutkaan mennä huipulle asti, mutta melko lyhyeksi jäi reissu, kun matalalla olevat pilvet tuli nousussa vastaan ja hienot maisemat katosi. Käännyttiin takaisin ja mentiin vetämään viimeiset ruokaöverit ennen vaellusta.
7.7 Su
Kilpisjärvi - Ruotsin puoli
Aamulla syötiin lievä ähky aamupalalla ja täydellä mahalla oli hyvä lähteä taivaltamaan. Alun muutaman kilometrin tiepätkä kohti Mallan luonnonpuistoa tuntui ikuisuudelta ja rinkka ihan liian painavalta (olisiko rinkan lähtöpaino ollut jotain 26kg). Mutta kun pääsi polulle, niin elämä alkoi voittaa.
Aamulla syötiin lievä ähky aamupalalla ja täydellä mahalla oli hyvä lähteä taivaltamaan. Alun muutaman kilometrin tiepätkä kohti Mallan luonnonpuistoa tuntui ikuisuudelta ja rinkka ihan liian painavalta (olisiko rinkan lähtöpaino ollut jotain 26kg). Mutta kun pääsi polulle, niin elämä alkoi voittaa.
Matka eteni hitaasti, mutta varmasti kohti Kuohkimajärven tupaa. Kroppa oli ihmeissään selässä olevista lisäkiloista ja matka tuvalle tuntui normaalia pidemmältä.
Pidettiin tuvalla lounastauko ja sillä aikaa harmaa sää ja pieni sateen tihutus muuttui auringoksi. Jatkettiin lounaan jälkeen kolmen valtakunnan rajan kautta jokunen kilometri Ruotsin puolelle ja etsittiin puron varresta sopiva telttapaikka. Kyllä kroppa kiitti kun tiesi, että rinkka tulee seuraavan kerran selkään vasta aamulla.
 |
| Ensimmäisen yön telttapaikka |
8.7 Ma
Yöpaikka - Pältsastuganin lähistö
Herättiin aamulla aikaisin ja päästiin lähtemään hyvissä ajoin. Noustiin tunturiin niin, että alkoi hiljalleen luntakin näkyä paikoitellen. Yhdessä kohdassa Atte meinasi astua linnun päälle, kun linnunpesä oli lähes keskellä polkua ja lintu ei liikkunut pesältään ennen kun oli jo melkein liian myöhäistä. Ei tullut edes linnusta otettua kuvaa, kun pahoiteltiin linnulle, että oltiin häiritty ja luikittiin pakoon mahdollisimman reippaasti. Maisemat oli ylhäällä melko hienot.
Herättiin aamulla aikaisin ja päästiin lähtemään hyvissä ajoin. Noustiin tunturiin niin, että alkoi hiljalleen luntakin näkyä paikoitellen. Yhdessä kohdassa Atte meinasi astua linnun päälle, kun linnunpesä oli lähes keskellä polkua ja lintu ei liikkunut pesältään ennen kun oli jo melkein liian myöhäistä. Ei tullut edes linnusta otettua kuvaa, kun pahoiteltiin linnulle, että oltiin häiritty ja luikittiin pakoon mahdollisimman reippaasti. Maisemat oli ylhäällä melko hienot.
Pältsastuganilla pysähdyttiin vaihtamaan muutama sana toisten suomalaisten kanssa ja jatkettiin matkaa. Tarkoituksena oli jatkaa vähän Pältsastuganin länsipuolella olevan laakson suuntaan ja etsiä telttapaikka. Väsymys alkoi hiljalleen vaivata ja aika nopeasti alettiin etsiskellä telttapaikkaa. Löydettiin telttapaikka koskikaraperheen naapurista. Oli mukava olla välillä naapurikyylä ja seurata heidän elämäänsä. Naapurisopu saatiin säilymään koko majoittumisen ajan ja heidän perheonneaan ei häiritty.
 | ||
| Seuraavien öiden telttapaikka |
9.7 Ti
Päiväretki laaksoon
Ensimmäisen päiväretken aika! Pakattiin juoksureput, laitettiin polkukengät jalkaan ja lähdettiin liikkeelle kohti Pältsan juuria. Aika nopeasti luovuttiin juoksuideasta, sillä kuljettiin poluttomalla alueella. Polkua on helppo juosta, mutta vaikeampi oli mennä alustalla, jossa ei tiennyt mitä jalan alla seuraavaksi olikaan. Päätettiin ottaa varman päälle ja päädyttiin nautiskelemaan maisemista kävellen. Ja ne maisemathan oli upeat!
Ensimmäisen päiväretken aika! Pakattiin juoksureput, laitettiin polkukengät jalkaan ja lähdettiin liikkeelle kohti Pältsan juuria. Aika nopeasti luovuttiin juoksuideasta, sillä kuljettiin poluttomalla alueella. Polkua on helppo juosta, mutta vaikeampi oli mennä alustalla, jossa ei tiennyt mitä jalan alla seuraavaksi olikaan. Päätettiin ottaa varman päälle ja päädyttiin nautiskelemaan maisemista kävellen. Ja ne maisemathan oli upeat!
Pienet
joet pääsi helposti yli kenkiä kastelematta. Ensimmäisen isomman joen
tullessa vastaan lähdettiin yläjuoksun suuntaan etsimään ylityspaikkaa.
Vähän matkan päästä tulikin eteen lunta. Tutkittiin asiaa ja lopulta lähdettiin jännittyneissä tunnelmissa kokeilemaan lumisillan kestävyyttä. Ja sehän kesti! Seuraavat jokien ylitykset olikin helppoja jos vaan löytyi lumisilta.
 |
| Lumisiltaa pitkin |
Käytiin laakson melko päädyssä katselemassa maisemia ja sitten lähdettiin kotimatkalle. Hyvä päiväretki takana ja upeita maisemia tuli nähtyä.
 |
| Tauko |
10.7 Ke
Päiväretki
Vuorossa oli toinen päiväretki. Aamu näytti hienolta.
Lähdettiin suuntaamaan samaisessa laaksossa paikkaan, jossa pitäisi olla jäätikköä. Edellisenä päivänä oltiin katsottu, että mahdollisista jäätikköpaikoista tämä voisi olla sellainen, jonka lähettyville/ näköetäisyydelle on oikeasti mahdollisuus päästä. Muut paikat olisi vaatineet jo kiipeilytaitoja tai vaan hurjaa rohkeutta. Paikka ei ollut kovinkaan kaukana teltalta, joten oltiin siellä kohtuu nopeasti. Alempana trikoot ja t-paita oli hyvät, mutta kun noustiin kyseiseen paikkaan, oli lammikko vielä osittain jäässä, lunta näkyvillä siellä ja täällä ja pitkähihainen paita enemmän kuin tarpeen.
Ihailtiin
maisemia ja nähtiin pieni jäätikkö. Käveltiin lammikon reunaa lähemmäs
jäätikköä ja samaa reittiä pois tullessa näin edessäpäin jotain
liikettä. Rupesin tarkemmin katsomaan ja totesin, että AHMA! Mitä
ihmettä?! Nähtiin luonnonvarainen ahma ilman, että se oli ruokinnalla
tai mitään. Kuvahan siitä otuksesta piti ottaa:
Seurattiin ahman etenemistä kunnes se katosi näkyvistä. Yhdessä kohdassa ahma meni lumialueen yli, joten pitihän minun päästä vielä tarkistamaan jälkien perusteella, että oltiinko oikeasti nähty ahma. Pienenä haasteena vain oli lammikosta lähtevän (jääkylmän) joen ylitys, joka ensin näytti siltä, että kuivin varpain ei pääse yli. Mutta kun jotain tahtoo tarpeeksi paljon, niin sen eteen on valmis ainakin yrittämään ylitystä. Pääsin siis käsiksi lumeen jääneisiin jälkiin ja ahmahan se oli.
Paluu teltalle sujui rallatellen.
Vuorossa oli toinen päiväretki. Aamu näytti hienolta.
 |
| Hyttynenkin pääsi samaan kuvaan näköjään.. |
Lähdettiin suuntaamaan samaisessa laaksossa paikkaan, jossa pitäisi olla jäätikköä. Edellisenä päivänä oltiin katsottu, että mahdollisista jäätikköpaikoista tämä voisi olla sellainen, jonka lähettyville/ näköetäisyydelle on oikeasti mahdollisuus päästä. Muut paikat olisi vaatineet jo kiipeilytaitoja tai vaan hurjaa rohkeutta. Paikka ei ollut kovinkaan kaukana teltalta, joten oltiin siellä kohtuu nopeasti. Alempana trikoot ja t-paita oli hyvät, mutta kun noustiin kyseiseen paikkaan, oli lammikko vielä osittain jäässä, lunta näkyvillä siellä ja täällä ja pitkähihainen paita enemmän kuin tarpeen.
 |
| Jäätä oli vielä järvessä/ lammikossa |
Seurattiin ahman etenemistä kunnes se katosi näkyvistä. Yhdessä kohdassa ahma meni lumialueen yli, joten pitihän minun päästä vielä tarkistamaan jälkien perusteella, että oltiinko oikeasti nähty ahma. Pienenä haasteena vain oli lammikosta lähtevän (jääkylmän) joen ylitys, joka ensin näytti siltä, että kuivin varpain ei pääse yli. Mutta kun jotain tahtoo tarpeeksi paljon, niin sen eteen on valmis ainakin yrittämään ylitystä. Pääsin siis käsiksi lumeen jääneisiin jälkiin ja ahmahan se oli.
Paluu teltalle sujui rallatellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti