perjantai 15. marraskuuta 2019

Vaellus Suomi-Ruotsi-Norja (5-19.7.2019), Osa 2

Heinäkuun vaellus on jaettu kolmeen blogitekstiin. Tässä on vaelluksen toinen osa, joka pitää sisällään vaelluksen Pältsastuganin läheltä Rostahytan ja Gappohytan välillä olevaan laaksoon, päiväretken siellä laaksossa ja täydellisen suunnitelmien muuttumisen. 

Vaelluksen ensimmäinen osa löytyy täältä.

11.7 To 
Pältsastuga - Rostahytan ja Gappohytan välinen laakso 
Kahden päiväretkipäivän jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa. Seurailtiin porojen polkuja tunturin rinteessä. Alkuun tuuli tuli täysin selän takaa ja kaikki hyttyset pyöri naaman edessä muuttaen maailman täplikkääksi. Ja osa niistä yritti tehdä myös lähempää tuttavuutta. Tuntui, että hulluksihan siinä tulee siitä hyttyslaumasta, joten välillä piti pitää hermotauko ja kääntyä vähäksi aikaa naama tuulta kohti. Eipähän silloin kaverit pyörineet naaman edessä.  

Muutama kaveri menossa mukana


Lounastauolla katseltiin tarkemmin karttaa ja todettiin, että ollaan melko korkealla rinteessä ja melko lähellä olisi paikka missä olisi pieni jäätikkö. Meillä oli hyvin aikaa, joten päätettiin jättää rinkat ja lähdettiin kipuamaan kohti paikkaa missä jäätikkö olisi. Ja olipa hyvä, että päätettiin sinne lähteä. Tämäkin paikka oli tosi hieno. Ja sielläkin oli vielä lammikossa vähän jäätä jäljellä. Kyllä kannatti kiivetä! 


Ei ollut täältäkään kaikki jäät sulaneet


 
  

Lunta oli vielä jäljellä korkea penkka

Lapsi on terve kun leikkii..

Pienen retken jälkeen jatkettiin matkaa kohti Rostahytan ja Gappohytan välillä olevaa laaksoa ja telttapaikkaa. 

 

Välillä jotkut lumisillat vielä jännitti ja tämä oli yksi niistä. Päästiin turvallisesti yli.

Hyvät lounasmaisemat.

Kun päästiin laaksoon, oli se juuri niin hieno kun mitä olin ajatellutkin, ehkä vielä vähän hienompi. Telttapaikka löytyi melko helposti läheltä pikkuista puroa.



Korkeammilla kohdilla on siis edelleen lunta ja tuuli on todella vilpoinen. Myös purot ja joet on tuntuneet melko vilpoisilta, eikä suurempia haluja ole ollut käydä kunnolla peseytymässä. Pakolliset pesut vaan tehty. Päätin täällä kokeilla josko ulkolämpömittarilla saisi mitattua myös veden lämpötilan. Se näytti lämpötilaksi +6 astetta. Että ei ihme kun ei tee mieli käydä pulikoimassa. 



12.7 Pe 
Päiväretki 
Taas oli vuorossa päiväretki. Keli viileämpi kuin aikaisempinä päivinä, kun aamulla lämmintä vain +6 astetta. Onni on mukana ollut kevytuntuvatakki.

Kun on mahdottomuus, että aamupuuro olisi vegaaninen.

Olin kartalta katsellut, että mistä voisi löytyä jäätikköä, niin lähdettiin katsomaan josko sitä sattuisi näkemään. Olipa taas helppoa kulkea ilman rinkkaa! Maisemat oli mahtavat ja lumi lisääntyi sitä mukaan mitä korkeammalle mentiin. Oltiin jo vähän opittu lukemaan lunta, joten uskallettiin tarpoa menemään pitkin lumisia alueita. 






Noustiin kokoajan ylemmäs, kunnes avautui näkymä jään peittämälle järvelle ja sen reunassa olevalle jäätikölle. Tämä jäätikkö oli ensimmäinen, joka näytti ihan viralliselta jäätiköltä ja se oli isoin jäätikkö mitä oltiin tällä reissulla nähty. Jonkun aikaa vaan ihmeteltiin ja ihailtiin, kunnes jatkettiin matkaa. Kuljettiin lumisten alueiden yli toivoen, että ei saada lumivyöryä aikaiseksi tai että ei tipahdeta minnekään onkaloon lumen läpi. Lumi voi olla tälleen kesällä jo hieman epävakaata ja ihan päätäpahkaa ei kyllä uskalla mennä. 




Nähtiin matkalla myös jonkin verran pulmusia ja katseltiin niiden touhuja. 


Oli hyvä paikka täydentää juomavedet.


Matkan jatkuessa ylitettiin melkoinen rakkakivikko. Viimein saavuttiin kohtaan, jota olin kartasta katsellut ja miettinyt, että pääseeköhän siitä menemään vai ei. Vastaus oli ei. En pelkää korkealla, mutta siinä vaiheessa kun kurkistelet reunan yli ja toteat, että alla on lähes pystysuora seinämä, niin teki mieli ottaa muutama askel takapakkia. 

Reunalla

Ei auttanut muu, kuin katsoa karttaa ja miettiä uusi reitti. Lähdettiin nelivedolla nousemaan melko jyrkkää rinnettä ylös, että päästään takaisin kuljettavaa maastoon eikä tarvitsisi enää mennä sen rakkakivikon läpi mistä kuljettiin äsken. Löydettiin hyvä reitti ja päästiin takaisin helpompaan maastoon ja lopulta polulle

Olihan se kivaa vaikka persus kastuikin täysin.





Käytiin vielä kurkistamassa isoa vesiputousta vähän alempana laaksossa. 




Lopuksi jalkojen virkistys kun kahlattiin teltalle. 


Ei ollut syvää, mutta sitäkin kylmempää.

13.7 La 
Laakso - Gappohytta - n. 4km Goldahytan suuntaan 
Tänään kuljimme koko päivän valmista polkua pitkin. Ei siis mennyt aikaa siihen, että yrittää katsoa mistä kohtaa olisi helpoin/ paras mennä. Aamulla lähdettiin hyvään aikaan taas liikkeelle ja kampeamaan tällä kertaa rinkan kanssa niitä mäkiä, mitä eilen mentiin pienen repun kanssa. Jyrkin lumikohta toi jo hieman haasteita päästä rinkan kanssa ylös ilman, että lähti valumaan takaisin alas, mutta ylös päästiin. Matkanteko sujui rattoisasti. Rinkkakin oli jo selkeästi keventynyt. Mikä sitä oli hienoista maisemista nauttiessa.




Lounastauko

Matkalle osunut melko leveä joki päästiin yllättäen ylittämään vaelluskengät jalassa kuivin jaloin, kun vain vähän katsoi reittiä. Vesi oli sopivan matalalla, että pääsi hyppimään kiveltä kivelle. 



Oltiin kohtuulliseen aikaan Gappohytalla, joten pidettiin siinä vain välipalatauko ja jatkettiin matkaa eteenpäin. 



Yöpaikka löytyi mukavan puron varrelta. 

14.7 Su 
Yöpaikka - Stordalselva - Goldahytta - ylänkö
Tarkoituksemme oli tänään ylittää yksi leveämpi joki, jotta pääsemme joen toisella puolella olevia mahdollisesti hienoja paikkoja tutkimaan. Noh, eihän se mennyt ihan putkeen ja loppureissun suunnitelmat meni täydellisen uusiksi. Joki oli kartassa saman levyinen kuin edellisen päivän joki (joka mentiin kiveltä kivelle yli), mutta tämä yksilö olikin sitten astetta syvempi.  



Kun päästiin joelle ja todettiin ylittäminen siitä kohtaa mahdottomaksi, lähdettiin kulkemaan kohti yläjuoksua. Samalla toivottiin, että kuitenkin löydettäisiin jostain kohtaa joku paikka mistä mennä yli.


Muutaman kilometrin joen seurailun jälkeen oli pakko luovuttaa ja noustiin takaisin puurajan yläpuolelle. 



Tehtiin uusi suunnitelma ja lähdettiin kohti Gappohytalta Goldahytalle johtavaa polkua (jotta päästäisi sillan kautta Stordalelva -joen yli). Oltiin Goldahytalla hyvissä ajoin, joten evästauon jälkeen lähdettiin vielä seuraamaan tuvalta lähtevää polkua, joka meni Norjan puolelle tielle. Puuskutettiin jyrkkä mäki ylös, ihailtiin matkalla mahtavaa kukkamerta ja löydettiin ylempää telttapaikka yöksi.





Tehtiin illalla uusia suunnitelmia reitin suhteen, koska aiemmat suunnitelmat meni mönkään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti