Vaellus Suomi-Ruotsi-Norja (5-19.7.2019), Osa 3

Trilogiaksi muotoutunut vaelluskertomus kesän vaellukselta on päässyt viimeiseen osaansa. Tässä on siis vaelluksen kolmas ja viimeinen osa, joka pitää sisällään paljon rakkaa, nukkumapäivän, yhden päivän päiväretken ja paluun Kilpisjärvelle Retkeilykeskukselle. 

Vaelluksen ensimmäinen osa löytyy täältä.

Ja vaelluksen toinen osa löytyy täältä.

15.7 Ma 

Rakkapäivä 

Kun sun naama on aamulla reippaasti turvoksissa, niin mietit miksi et juonut eilen tarpeeksi vettä.

Aamulla lähdettiin toteuttamaan edellisenä iltana tehtyä uutta reittisuunnitelmaa. Sillä tuloksella, että löydettiin itsemme valtavasta (siis oikeasti todella valtavasta) rakkakivikosta. Sitä vaan jatkui ja jatkui. Sisukkaasti ja välillä enemmän ja vähemmän ärtyneenä vaan taivallettiin uhmalla eteenpäin. Siinä vaiheessa kun oltiin kuljettu noin kolme tuntia ja noin kolme kilometriä (suorastaan päätä huimaava vauhti!), alkoi usko hiljalleen loppua. Olin jo aiemmin tarkastanut kartasta, että onko siinä joku merkki reittimme kivikosta, mitä en ollut huomannut tai ymmärtänyt. No ei ollut! Ihan vaan pelkkää nättiä valkoista (eli puuton alue), joka jossain kohtaa tarkoitti lähes ylitsepääsemätöntä kivikkoa ja toisessa aivan kuljettavaa alustaa. Sitä on liian hyvään palveluun tottunut, kun Suomen kartoissa kivikkojen paikan näkee kartasta. Päätettiin jättää rinkat ja käydä yhden mäen päällä katsomassa tilannetta. Lähinnä, että onko järkevää jatkaa rinkkojen kanssa sinne suunnalle mihin oltiin ajateltu yöksi. Jouduttiin toteamaan, että ei todellakaan ole järkevää. Rakka vaan jatkui ja jatkui, eikä telttaa olisi saanut suunnitellussa paikassa pystyyn ellei olisi halunnut sitä suoraan kivien päälle pystyttää. Ei muuta kun uutta suunnitelmaa peliin. 

Rakkaa niin pitkälle kun näkee.

Päätettiin kiertää yksi läheinen järvi ja toivottiin, että sen toisella puolella olisi joku paikka mihin teltan saisi pystyyn. Ainakin siellä näytti, että harmaan kivikon sijasta olisi myös vähän vihreää näkyvillä. Moottorikelkoille tarkoitettuja reittimerkkejä oli lähistöllä enemmänkin ja haaveilin välillä talvesta; siitä kuinka lumi saa kivikon katoamaan ja järvet jäähän ja hiihtämään pääsee melkein missä vaan ja vieläpä helposti!  

Hitaasti kiveltä kivelle hypellen päästiin kuitenkin lopulta järven toiseen päätyyn ja löydettiin vähän matkaa alempaa paikka teltalle. Oltiin kuitenkin rakkakivien saartamana. Matkaa ei pystynyt jatkamaan ilman, että kahlasi kunnon rakan läpi. 

16.7 Ti 

Nukkumapäivä 

Aamulla oli pieniä sadekuuroja. Jäätiin odottamaan josko sadekuurot loppuisi, maa vähän kuivuisi ja päästäisi turvallisemmin liikkeelle. Ajatus hyppimisestä märältä kiveltä toiselle, liukastuminen paikassa, jossa puhelin ei kuulu ja itsensä satuttaminen, ei kuulostanut hyvältä vaihtoehdolta. Tasaiseen tahtiin koko päivän tuli pieniä sadekuuroja ja ajateltiin jo, että lähdetään yötä vasten liikkeelle. Päivä ja ilta meni lähinnä nukkuessa ja välillä herättiin ratkomaan sudokuja. En käsitä mistä sitä unta vaan riitti ja riitti. Illalla keli näytti samalta kuin koko päivän, joten jatkettiin nukkumista yön yli. 

17.7 Ke 

Rakan keskeltä Galggojärven eteläpäähän

Se oli minun synttäripäivä! Sen kunniaksi syötiin aamulla yhden keksin sijasta kaksi keksiä kumpainenkin. Mitä luksusta! 

Ihan yritän näyttää, että kuinka vanha musta tulikaan.

Lähdin johdattamaan meitä karussa maastossa eteenpäin ja toivoin, että löydän reitin, jossa olisi mahdollisimman vähän rakkaa. Suunnistaminen onnistui lähestulkoon loistavasti ja päästiin asiallisessa ajassa selvemmille vesille. Olipa taas ihana kun ei tarvinnut niin tarkkaan miettiä jokaista askeltaan. Nähtiin myös todella paljon lakkoja kukassa - siinä oli minulle synttärikukkaa kerrakseen. 

 

Lounaalla katseltiin, että näinköhän nostaa sadepilveä päälle. Syötiin nopeasti ja jatkettiin matkaa. Myöhemmin saatiin yksi sadekuuro päällemme ja mentiin sen ajaksi tuulipussiin lounaalle nro. 2. Sade meni onneksi nopeasti ohi ja päästiin jatkamaan matkaa. 

Kavereita oli taas matkassa.

 

Näkymä tuulipussista sadekuuron jälkeen.

Käveltiin asfalttitielle ja tietä vähän matkaa. Sillä lyhyellä tiellä kävelyllä melkein jäätiin karavaanarin alle. Käveltiin sillalla tien vasemmassa reunassa, rekka tuli meidän takaa omalla puolellaan tietä ja karavaanari edestäpäin samalla puolella kuin me. Karavaanari ei halunnut yhtään jarrutella, vaan oltiin lopulta kaikki sillalla vieretysten. Ei kyllä jäänyt varmaan mihinkään väliin juurikaan ylimääräistä tilaa. Jos olisin ojentanut kättä vähän sivulle, olisi se jäänyt karavaanarille matkamuistoksi. Selvittiin kuitenkin säikähdyksellä ja luikittiin häntä koipien välissä takaisin metsään. 1,5 viikon omassa yksinäisyydessä olon jälkeen kosketus muihin ihmisiin oli karmaiseva. 
Löydettiin vähän matkan päästä hyvä telttapaikka ja tehtiin teltanpystytysennätys: näytti siltä, että yksi sadepilvi nousee päälle ihan juuri ja haluttiin telttaan sateelta suojaan. Eihän se pilvi sitten tullut, mutta saatiinpa teltta nopeasti pystyyn. 

Kun vähän satelee ja et halua mennä ulos keittämään ruokaa.

18.7 To 

Päiväretki Norjan puolella + Kilpisjärvellä 

Oli aika viimeisen päiväretken. Suunnitelma oli taas hyvä, mutta sekin tyssäsi joen ylitykseen (kun ei tee mieli kastella jalkojaan kylmässä vedessä). Joten suunnitelmat uusiksi. Haahuiltiin siellä ja täällä, mutta oltiin kuitenkin sellaisella alueella, jossa ei oltu ennen haahuiltu. Nähtiin retkellä paljon sodan aikana saksalaisille kuulunutta tavaraa ja mietiskeltiin, että hienoissa paikoissa hekin ovat saaneet olla. Retkelle tuli vahingossa pituutta 20km, mutta nähtiinpähän vielä paikkoja, joita ei oltu ennen nähty ja saatiin nautiskella retkellä olemisesta. 

Vaihdettiin toiseen maahan.

 

Tällaisilla reissuilla sitä huomaa kuinka lähellä luonto onkaan, kun nähtiin illalla hammaspesulla hieno tuuhea kettu yllättävän lähellä meitä.  

19.7 Pe 

Saanan huiputus matkalla Retkulle 

Reissun viimeinen päivä. 

Piti tarkastaa, että onko tukka kuinka likanen ja se tehtiin ottamalla kuva.

Aamuräjäytys teltalla.

Pasta ja nuudelit eivät vielä onneksi tulleet korvista ulos minulla, mutta Atella alkoi jo tökkimään. Rinkka oli jo niin kevyt, että ei se menoa hidastanut. Oltiin nopeasti Saanan lähettyvillä. Jätettiin suunnitelman mukaan rinkat odottamaan, vaihdettiin vaelluskengät polkujuoksukengiksi ja lähdettiin kiipeämään Saanalle. Onhan siellä huipulla tullut jo monta kertaa käytyä, mutta silti sinne aina vaan haluaa uudestaan ja aina siellä on yhtä mukava käydä. Uusien portaiden rakentaminen oli meneillään. 

Kahden viikon kahden hengen roskat on siinä. Kaikki mitä vietiin luontoon, tuotiin myös sieltä pois.

Klo 14 oltiin jo Retkulla. Illalla vaatteiden pesua ja ylensyömistä. 

P.s  

Tuolla suunnalla on hyvä polkujuoksureitti jos haluaa nähdä mahtavia maisemia ja jos haluaa käyttää päivän juoksemiseen: Kolmen valtakunnan raja - Pältsastugan - Rostahytta - Gappohytta - Goldahytta - Kolmen valtakunnan raja. Matkaa tuolle reitille tulee noin 60km ja maisemat on mitä mahtavimmat. Jospa vielä joskus pääsisi tuonne juoksemaan.

Vaellus Suomi-Ruotsi-Norja (5-19.7.2019), Osa 2

Heinäkuun vaellus on jaettu kolmeen blogitekstiin. Tässä on vaelluksen toinen osa, joka pitää sisällään vaelluksen Pältsastuganin läheltä Rostahytan ja Gappohytan välillä olevaan laaksoon, päiväretken siellä laaksossa ja täydellisen suunnitelmien muuttumisen. 

Vaelluksen ensimmäinen osa löytyy täältä.

11.7 To 

Pältsastuga - Rostahytan ja Gappohytan välinen laakso 

Kahden päiväretkipäivän jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa. Seurailtiin porojen polkuja tunturin rinteessä. Alkuun tuuli tuli täysin selän takaa ja kaikki hyttyset pyöri naaman edessä muuttaen maailman täplikkääksi. Ja osa niistä yritti tehdä myös lähempää tuttavuutta. Tuntui, että hulluksihan siinä tulee siitä hyttyslaumasta, joten välillä piti pitää hermotauko ja kääntyä vähäksi aikaa naama tuulta kohti. Eipähän silloin kaverit pyörineet naaman edessä.  

Muutama kaveri menossa mukana

Lounastauolla katseltiin tarkemmin karttaa ja todettiin, että ollaan melko korkealla rinteessä ja melko lähellä olisi paikka missä olisi pieni jäätikkö. Meillä oli hyvin aikaa, joten päätettiin jättää rinkat ja lähdettiin kipuamaan kohti paikkaa missä jäätikkö olisi. Ja olipa hyvä, että päätettiin sinne lähteä. Tämäkin paikka oli tosi hieno. Ja sielläkin oli vielä lammikossa vähän jäätä jäljellä. Kyllä kannatti kiivetä! 

 

Ei ollut täältäkään kaikki jäät sulaneet

 

  

Lunta oli vielä jäljellä korkea penkka

Lapsi on terve kun leikkii..

Pienen retken jälkeen jatkettiin matkaa kohti Rostahytan ja Gappohytan välillä olevaa laaksoa ja telttapaikkaa. 

 

Välillä jotkut lumisillat vielä jännitti ja tämä oli yksi niistä. Päästiin turvallisesti yli.

Hyvät lounasmaisemat.

Kun päästiin laaksoon, oli se juuri niin hieno kun mitä olin ajatellutkin, ehkä vielä vähän hienompi. Telttapaikka löytyi melko helposti läheltä pikkuista puroa.

Korkeammilla kohdilla on siis edelleen lunta ja tuuli on todella vilpoinen. Myös purot ja joet on tuntuneet melko vilpoisilta, eikä suurempia haluja ole ollut käydä kunnolla peseytymässä. Pakolliset pesut vaan tehty. Päätin täällä kokeilla josko ulkolämpömittarilla saisi mitattua myös veden lämpötilan. Se näytti lämpötilaksi +6 astetta. Että ei ihme kun ei tee mieli käydä pulikoimassa. 

12.7 Pe 

Päiväretki 

Taas oli vuorossa päiväretki. Keli viileämpi kuin aikaisempinä päivinä, kun aamulla lämmintä vain +6 astetta. Onni on mukana ollut kevytuntuvatakki.

Kun on mahdottomuus, että aamupuuro olisi vegaaninen.

Olin kartalta katsellut, että mistä voisi löytyä jäätikköä, niin lähdettiin katsomaan josko sitä sattuisi näkemään. Olipa taas helppoa kulkea ilman rinkkaa! Maisemat oli mahtavat ja lumi lisääntyi sitä mukaan mitä korkeammalle mentiin. Oltiin jo vähän opittu lukemaan lunta, joten uskallettiin tarpoa menemään pitkin lumisia alueita. 

Noustiin kokoajan ylemmäs, kunnes avautui näkymä jään peittämälle järvelle ja sen reunassa olevalle jäätikölle. Tämä jäätikkö oli ensimmäinen, joka näytti ihan viralliselta jäätiköltä ja se oli isoin jäätikkö mitä oltiin tällä reissulla nähty. Jonkun aikaa vaan ihmeteltiin ja ihailtiin, kunnes jatkettiin matkaa. Kuljettiin lumisten alueiden yli toivoen, että ei saada lumivyöryä aikaiseksi tai että ei tipahdeta minnekään onkaloon lumen läpi. Lumi voi olla tälleen kesällä jo hieman epävakaata ja ihan päätäpahkaa ei kyllä uskalla mennä. 

Nähtiin matkalla myös jonkin verran pulmusia ja katseltiin niiden touhuja. 

Oli hyvä paikka täydentää juomavedet.

Matkan jatkuessa ylitettiin melkoinen rakkakivikko. Viimein saavuttiin kohtaan, jota olin kartasta katsellut ja miettinyt, että pääseeköhän siitä menemään vai ei. Vastaus oli ei. En pelkää korkealla, mutta siinä vaiheessa kun kurkistelet reunan yli ja toteat, että alla on lähes pystysuora seinämä, niin teki mieli ottaa muutama askel takapakkia. 

Reunalla

Ei auttanut muu, kuin katsoa karttaa ja miettiä uusi reitti. Lähdettiin nelivedolla nousemaan melko jyrkkää rinnettä ylös, että päästään takaisin kuljettavaa maastoon eikä tarvitsisi enää mennä sen rakkakivikon läpi mistä kuljettiin äsken. Löydettiin hyvä reitti ja päästiin takaisin helpompaan maastoon ja lopulta polulle. 

Olihan se kivaa vaikka persus kastuikin täysin.

Käytiin vielä kurkistamassa isoa vesiputousta vähän alempana laaksossa. 

Lopuksi jalkojen virkistys kun kahlattiin teltalle. 

Ei ollut syvää, mutta sitäkin kylmempää.

13.7 La 

Laakso - Gappohytta - n. 4km Goldahytan suuntaan 

Tänään kuljimme koko päivän valmista polkua pitkin. Ei siis mennyt aikaa siihen, että yrittää katsoa mistä kohtaa olisi helpoin/ paras mennä. Aamulla lähdettiin hyvään aikaan taas liikkeelle ja kampeamaan tällä kertaa rinkan kanssa niitä mäkiä, mitä eilen mentiin pienen repun kanssa. Jyrkin lumikohta toi jo hieman haasteita päästä rinkan kanssa ylös ilman, että lähti valumaan takaisin alas, mutta ylös päästiin. Matkanteko sujui rattoisasti. Rinkkakin oli jo selkeästi keventynyt. Mikä sitä oli hienoista maisemista nauttiessa.

Lounastauko

Matkalle osunut melko leveä joki päästiin yllättäen ylittämään vaelluskengät jalassa kuivin jaloin, kun vain vähän katsoi reittiä. Vesi oli sopivan matalalla, että pääsi hyppimään kiveltä kivelle. 

Oltiin kohtuulliseen aikaan Gappohytalla, joten pidettiin siinä vain välipalatauko ja jatkettiin matkaa eteenpäin. 

Yöpaikka löytyi mukavan puron varrelta. 

14.7 Su 

Yöpaikka - Stordalselva - Goldahytta - ylänkö

Tarkoituksemme oli tänään ylittää yksi leveämpi joki, jotta pääsemme joen toisella puolella olevia mahdollisesti hienoja paikkoja tutkimaan. Noh, eihän se mennyt ihan putkeen ja loppureissun suunnitelmat meni täydellisen uusiksi. Joki oli kartassa saman levyinen kuin edellisen päivän joki (joka mentiin kiveltä kivelle yli), mutta tämä yksilö olikin sitten astetta syvempi.  

Kun päästiin joelle ja todettiin ylittäminen siitä kohtaa mahdottomaksi, lähdettiin kulkemaan kohti yläjuoksua. Samalla toivottiin, että kuitenkin löydettäisiin jostain kohtaa joku paikka mistä mennä yli.

Muutaman kilometrin joen seurailun jälkeen oli pakko luovuttaa ja noustiin takaisin puurajan yläpuolelle. 

Tehtiin uusi suunnitelma ja lähdettiin kohti Gappohytalta Goldahytalle johtavaa polkua (jotta päästäisi sillan kautta Stordalelva -joen yli). Oltiin Goldahytalla hyvissä ajoin, joten evästauon jälkeen lähdettiin vielä seuraamaan tuvalta lähtevää polkua, joka meni Norjan puolelle tielle. Puuskutettiin jyrkkä mäki ylös, ihailtiin matkalla mahtavaa kukkamerta ja löydettiin ylempää telttapaikka yöksi.

Tehtiin illalla uusia suunnitelmia reitin suhteen, koska aiemmat suunnitelmat meni mönkään.