Aakenuksen huiputus

Torstain Aakenuksen reissusta jäi vähän hampaankoloon, joten ei auttanut muu kun lähteä tänään sinne uudestaan. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten kamat kasaan, auton nokka kohti Totovaaran parkkipaikkaa ja matkaaminen noin 36km päähän. Vanhemmat lähti kiertämään Aakenusta ja mä lähdin suuntaamaan Aakenuksen päälle. Ajatus oli tavata Pyhäjärven kämpällä.

Siinähän se reitti nököttää.

Jotkut oli jo laskeneet Aakenukselta alas, joten seurailin heidän jälkiään ylös. Parin päivän aikana satanut, noin 20cm lumivaippa, teki ylämäestä hieman raskaamman. Pääsin kuitekin kapeilla suksilla ylös ihan riittävän hyvin. 

Sitten vaan seuraamaan tolppia pitkin Aakenuksen huippu(j)a. Aakenushan on todella pitkä tunturi. Puuton alue on lähemmäs 10km pitkä. 

Ensin kävin Vasalaen lähettyvillä, josta jatkoin Moloslaelle. Sieltä pienen kurun kautta huiputtamaan Pallilaki (en todella tiedä kuka on keksiny näiden huippujen nimet..) ja lopuksi Vareslaen lähettyviltä Pyhäjärven kämpälle. Ylhäällä tunturissa oli kova sivutuuli,  mutta kapeilla suksilla pärjäsi yllättävän hyvin. Piti vaan kokoajan keskittyä siihen, että mistä hiihti, koska välillä kiviä pilkisteli lumen alta. Jos maisemia halusi ihailla, niin piti pysähtyä. 

Lasku Pyhäjärven kämpälle oli mielenkiintoinen kapeilla suksilla. Alkuun reitti oli ihan lumessa ja taas suunnistin osittain tuurilla. Reittimerkkejä ei aina ollut kovin hyvin näkyvissä. Hyvissä ajoin kuitenkin löysin toisten tekemän uran ja lähdin seuraamaan sitä. Välillä uskalsi laskea uraa pitkin, mutta välillä tyyli oli se, että toinen suksi uralla ja toinen jarruttamassa umpisessa. Alamäessä piti jarrutella jatkuvasti kun pelotti että kaadun ja katkasen suksen samalla. Lunta on reilusti, joten kaatuminen ei olisi sattunut, mutta en tiedä kuinka olisin kammennut sieltä hangesta itseni ylös. Onnellisesti pääsin kuitenkin ehjillä suksilla kaatumatta perille asti. 

Matkaa Totovaaran parkkipaikalta Aakenuksen huippujen yli Pyhäjärven kämpälle tuli 13km. Vanhemmat eivät olleet vielä kämpällä, joten lähdin hiihtämään Pyhäjärveä pitkin heitä vastaan. Ajatukseni oli, että jään heitä odottamaan Pyhäjärven toiseen päähän ja pidän odotellessa evästauon. Kuitenkin kun pääsin järven päähän, niin hekin tulivat sinne. Hiihdimme Pyhäjärven tuvalle evästauolle.

 Ja siitä matka jatkui reippaaseen tahtiin takaisin autolle Totovaaraan.

Hyvä reissu takana ja nyt ei jäänyt mitään hampaankoloon. Paitsi että tietenkin tuo tunturi olisi kiva huiputtaa myös kesällä...

Aakenuksen suunnalla

Kolmen sateisen ja harmaan päivän jälkeen aurinko taas näytti itsensä. Se tarkoitti sitä, että halusin lähteä jonnekin hieman pidemmälle lenkille. Sain autokyydin Totovaaraan kaveriltani ja lähdimme yhdessä nousemaan Aakenuksen rinnettä ylös - minä suksilla ja kaverini kävellen. Oli mahtavaa kun aurinko paistoi ja näkyvyyttä oli hyvin. Sain huomata, että sukset oli hyvä valinta, vaikka ne olivatkin vain normaalit hiihtosukset eikä esim. tunturisukset. Kävellen homma oli rankan näköistä kun upotti. 

Pääsimme Vasalaelle, mutta sitten kaverini joutui luovuttamaan. Oli mahdotonta kävellä ylemmäs kun kokoajan upotti melkein polveen asti. Suksien kanssa homma oli  helppoa eikä upottanut juurikaan. 
 

 

Tämän ylemmäs ei päästy tällä kertaa.

Olin jo aikaisemmin pukenut päälleni kaikki vaatteet mitä minulla oli mukana. Mutta koska ylhäällä tuuli kovasti, niin oli niin kylmä etten halunnut minäkään jatkaa ylemmäs. Kaverini lähti takaisin autolle ja lähti ajelemaan seuraavaan kyläpaikkaansa. 

Aakenus on todella pitkä tunturi

Minä päätin ylhäällä ottaa suunnaksi Porokämpän. Näytti, että porokämpän suuntaan lähti reittimerkit, niin ajattelin että voisin päästä sinne eksymättä. Tietenkään minulla ei ollut mukana kunnon karttaa, kompassia tai gps:ää. Eräs toinen hiihtäjä lähti samoihin aikoihin suuntaamaan myös porokämpälle. Puurajassa reittimerkit kuitenkin katosi ja mietin jo, että minun pitää palata takaisin. Kuitenkin toinen hiihtäjä oli tietävinään, että missä porokämppä oli ja ehdotti että minä voisin avata latua kun olin nuorempi. Sanoin hänelle, että voin avata latua jos hän kertoo suunnan minne kuuluu mennä. Hän osoitti suuntaa reilusti vasemmalle. Hiihdin parikymmentä metriä ja rupesin epäilemään suuntaa. Joten lähdettiin etsimään mahdollisia jälkiä selkeästi eri suunnasta kun mitä hän oli alunperin näyttänyt. Hetken etsimisen jälkeen löysin vanhat jäljet ja huutelin uudelle kaverilleni, että uskon niiden menevän porokämpälle ja aion lähteä seuraamaan niitä. Tyyppi lähti perään. Jäljet menivät juurikin sinne minne me molemmat haluttiin: porokämpälle. Hyvin suunnistettu minulta. Ei ollut ensimmäinen kerta kun kämppä on löytynyt tuurilla. Toinen hiihtäjä kiitteli suunnistusavusta.

Porokämppä

Puiden seassa oli lämmintä, joten vaatteiden vähentämisen jälkeen lähdin jatkamaan matkaa. Jatkoin vanhojen jälkien seuraamista välillä lähes umpisessa tarpoen. Hyvän tuurin ansiosta lunta ei kuitenkaan mennyt monoihin. Oli mukava välillä hiihdellä muutakin baanaa kun hienoa hiihtobaanaa.

Siinä se jälki menee, hieman ummessa vaan.

Välillä mentiin hieman syvemmällä.

Jälkiä seuraamalla pääsin suunnitelman mukaan hoidetulle ladulle ja sitten vaan vauhtia lisää. Hiihtelin Haavepalon näköalapaikan kautta Villen kämpälle evästauolle.

Haavepalo

 

Tauon jälkeen jatkoin Kesänginkeitaan kautta kämpälle. Retki kesti noin kuusi tuntia ja matkaa tuli reilu 35km. Mikäs se oli mahtavassa auringonpaisteessa hiihdellä koko päivä.

Ylläs - Levi

Koska aurinkoiset säät jatkuu ja mun hiihtoitsetunto on kohdillaan toissapäivän hiihdon takia niin päätin aamulla lähteä toteuttamaan haavetta: hiihtoa Ylläkseltä Leville. Klo 9 lähdin 23 asteen pakkasessa liikkeelle. Pukeutumisen kanssa oli hieman ongelmaa koska iltapäivälle oli pakkasen ennustettu olevan 5 astetta. Yritäppä pukeutua niin, että -23 asteessa ei ole kylmä ja -5 asteessa ei ole hullun kuuma. Ei ollu helppoa, ei. Kesängin suuntaan hiihtäessä pakkanen näkyi puissa kuurana.

Matka meni rattoisasti Pyhäjärvelle. Jossain vaiheessa matkaa olin täydellisen omissa ajatuksissani. En tiedä oliko joku vaikka tullut vastaan kun en varmaan olisi huomannut. Sitten vaan yht'äkkiä heräsin omista ajatuksistani rupesin kattelemaan ympärilleni että missä olin. En tiedä tarkalleen kuinka pitkän matkan olin hiihtänyt ymmärtämättä, että mitä oikein teinkään ja vain miettien omia asioitani. Olin kuitenkin ihan oikealla suunnalla enkä ollut törmännyt keneenkään, joten ei hätää. Pyhäjärven jäällä oli todella lämpimän oloista.

Yhdessä kohdassa ajatukseni meni kutakuinkin näin:
Onpa kiva suo. Ihanasti paistaa toi aurinko. Harmi vaan kun edessä tai sivuilla ei näy tuntureita. Vois saada kivan kuvan. Miltäköhän takana näyttää? Jaksaako kääntyä kattomaan? No jos mä nyt kurkkaan kerta rupesin miettimään. Ei vitsi! Siellähän näkyy Aakenus. Onneksi katsoin taakse. Kyllä kannatti. No nyt niitä kuvia!

Nykyään kaikki kyltit on uusittu ja uudet kyltit on rumaa metallia. Oli ihana nähdä matkalla puisiakin kylttejä. Ja tiesipähän mistä on tulossa ja minne menossa.




















Matka jatkui järven jälkeen kohti Aakenuspirttiä. Ensin oli pitkä nousu ja sitten pitkä lasku. Koko Ylläs-Levi matkan raskaimmaksi osuudeksi osoittautui kyseinen pitkä alamäki. Alamäki ole sen verran jyrkkä että en uskaltanut laskea suoraan vaan piti jarruttaa. Ja kun sitä auraa pidemmän matkaa, niin kyllä se alkoi jaloissa tuntua. Aakenuspirtille oli porukat tullu vastaan tarkastamaan mun kunnon. Olin haaveillut, että Aakenuspirtillä saisin syödä munkin, mutta lakkapiirakka näytti houkuttelevammalta. Ja vielä kun oli itse tehtyä mustikkamehua, niin ei ollu valittamista tarjonnan suhteen.

Aakenuspirtin jälkeen maasto oli pitkän matkaa tasaista.

Melkein koko matkan sai hiihdellä omassa rauhassa, mutta noin 7km ennen Leviä alkoi ihmisten takaraivoja tulla vastaan. Eipä siinä sitten muuta kun ohittelemaan. Perillä Levillä olin klo 15 ja matkaa oli kertynyt melkein 54km. Jaksaminen oli niin hyvä, että olisi voinut hiihtää huomattavasti pidemmän matkan tai tuon matkan kovempaa. Hiihtovauhti oli noin 9,8km/h, joka on hyvä minun kunnolla ja perinteisellä tyylillä. Mutta nyt tiedän jatkossa, että kuntoni ei ole ihan niin huono kun olen kuvitellut. 

Koska olin sykemittarin mukaan kuluttanut yli 2500 kcal, niin asiahan piti korjata heti herkkupitsalla.

 

 Mitäs sitä keksisi seuraavaksi?