 |
| Joku oli tehnyt hienon lumienkelin |
Matka meni hyvin kunnes tulin puiden rajaan. Edellisten päivien lumisade ja tuulisuus olivat saaneet reitin tukkoon ja tehneet penkkoja. Ei auttanut muu kun edetä huonoilla talvikengillä. Parasta oli siinä vaiheessa kun aloin upota polveen asti ja tuntui, että vähän lunta eksyi kenkään. No ei auttanut. Kun olin päättänyt katsoa auringonnousun tunturin huipulla niin sinne silloin menen. Piste.
 |
| Aurinko alkoi hiljalleen nousta |
Huipulla olin sitten loppujen lopuksi noin puoli tuntia ennen kun Ilmatieteenlaitos oli ilmoittanut auringonnousun ajaksi. Kylmähän siinä tuli kun nousussa oli tullut hiki. Mutta maisemat oli hienot.
Aurinko alkoi hiljalleen nousta ja tunturit ympärillä saivat kylpeä vaaleanpunaisessa hohteessa. Aurinko kuitenkin jäi Ylläksen taakse ja kylmissäni ajattelin, että eipä se aurinko taida ihan heti niin korkealle nousta, että se Kuerin huipulle paistaisi. Noin 40min seisoskelun jälkeen päätin luovuttaa ja lähteä laskeutumaan tunturilta. Se oli virhe. Kun olin päässyt jonkun matkaa alaspäin, sain huomata että sieltä se aurinko kuitenkin nousi Ylläksen takaa. Nopea juoksu vähän matkaa ylöspäin, että saisi edes jonkinlaisia kuvia. Jos olisin malttanut alunperin odottaa vielä 5 minuuttia, niin olisin ollut vielä huipulla kun aurinko tuli esiin Ylläksen takaa. Eli jatkossa vaan lisää malttia.
Alas tullessa sain vielä seurailla kuinka jänikset olivat hyppineet ja kettu juossut samalla polulla kun mitä minä kuljin. Laskeuduin tunturilta siis eri reittiä kun mitä olin mennyt ylös. Takaisin mökille päästyä olin kuuraparta:
Sää jatkui hienona koko päivän, joten päätin iltapäivällä lähteä vielä kävelemään Kesänginkeitaan suunnalla. Koska minulle on sanottu, että hiihdon lomassa täytyy muistaa pitää myös lepopäiviä, niin olin ajatellut, että sunnuntai on hyvä lepopäivä. Nätti ilma laittoi kuitenkin minut kävelemään päivän aikana 24km. Mutta kai tuo lepopäivästä menee koska en hiihtänyt?
 |
| Kesänkijärvellä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti