Aakenuksen suunnalla

Kolmen sateisen ja harmaan päivän jälkeen aurinko taas näytti itsensä. Se tarkoitti sitä, että halusin lähteä jonnekin hieman pidemmälle lenkille. Sain autokyydin Totovaaraan kaveriltani ja lähdimme yhdessä nousemaan Aakenuksen rinnettä ylös - minä suksilla ja kaverini kävellen. Oli mahtavaa kun aurinko paistoi ja näkyvyyttä oli hyvin. Sain huomata, että sukset oli hyvä valinta, vaikka ne olivatkin vain normaalit hiihtosukset eikä esim. tunturisukset. Kävellen homma oli rankan näköistä kun upotti. 

Pääsimme Vasalaelle, mutta sitten kaverini joutui luovuttamaan. Oli mahdotonta kävellä ylemmäs kun kokoajan upotti melkein polveen asti. Suksien kanssa homma oli  helppoa eikä upottanut juurikaan. 
 

 

Tämän ylemmäs ei päästy tällä kertaa.

Olin jo aikaisemmin pukenut päälleni kaikki vaatteet mitä minulla oli mukana. Mutta koska ylhäällä tuuli kovasti, niin oli niin kylmä etten halunnut minäkään jatkaa ylemmäs. Kaverini lähti takaisin autolle ja lähti ajelemaan seuraavaan kyläpaikkaansa. 

Aakenus on todella pitkä tunturi

Minä päätin ylhäällä ottaa suunnaksi Porokämpän. Näytti, että porokämpän suuntaan lähti reittimerkit, niin ajattelin että voisin päästä sinne eksymättä. Tietenkään minulla ei ollut mukana kunnon karttaa, kompassia tai gps:ää. Eräs toinen hiihtäjä lähti samoihin aikoihin suuntaamaan myös porokämpälle. Puurajassa reittimerkit kuitenkin katosi ja mietin jo, että minun pitää palata takaisin. Kuitenkin toinen hiihtäjä oli tietävinään, että missä porokämppä oli ja ehdotti että minä voisin avata latua kun olin nuorempi. Sanoin hänelle, että voin avata latua jos hän kertoo suunnan minne kuuluu mennä. Hän osoitti suuntaa reilusti vasemmalle. Hiihdin parikymmentä metriä ja rupesin epäilemään suuntaa. Joten lähdettiin etsimään mahdollisia jälkiä selkeästi eri suunnasta kun mitä hän oli alunperin näyttänyt. Hetken etsimisen jälkeen löysin vanhat jäljet ja huutelin uudelle kaverilleni, että uskon niiden menevän porokämpälle ja aion lähteä seuraamaan niitä. Tyyppi lähti perään. Jäljet menivät juurikin sinne minne me molemmat haluttiin: porokämpälle. Hyvin suunnistettu minulta. Ei ollut ensimmäinen kerta kun kämppä on löytynyt tuurilla. Toinen hiihtäjä kiitteli suunnistusavusta.

Porokämppä

Puiden seassa oli lämmintä, joten vaatteiden vähentämisen jälkeen lähdin jatkamaan matkaa. Jatkoin vanhojen jälkien seuraamista välillä lähes umpisessa tarpoen. Hyvän tuurin ansiosta lunta ei kuitenkaan mennyt monoihin. Oli mukava välillä hiihdellä muutakin baanaa kun hienoa hiihtobaanaa.

Siinä se jälki menee, hieman ummessa vaan.

Välillä mentiin hieman syvemmällä.

Jälkiä seuraamalla pääsin suunnitelman mukaan hoidetulle ladulle ja sitten vaan vauhtia lisää. Hiihtelin Haavepalon näköalapaikan kautta Villen kämpälle evästauolle.

Haavepalo

 

Tauon jälkeen jatkoin Kesänginkeitaan kautta kämpälle. Retki kesti noin kuusi tuntia ja matkaa tuli reilu 35km. Mikäs se oli mahtavassa auringonpaisteessa hiihdellä koko päivä.