Ylläs - Levi

Koska aurinkoiset säät jatkuu ja mun hiihtoitsetunto on kohdillaan toissapäivän hiihdon takia niin päätin aamulla lähteä toteuttamaan haavetta: hiihtoa Ylläkseltä Leville. Klo 9 lähdin 23 asteen pakkasessa liikkeelle. Pukeutumisen kanssa oli hieman ongelmaa koska iltapäivälle oli pakkasen ennustettu olevan 5 astetta. Yritäppä pukeutua niin, että -23 asteessa ei ole kylmä ja -5 asteessa ei ole hullun kuuma. Ei ollu helppoa, ei. Kesängin suuntaan hiihtäessä pakkanen näkyi puissa kuurana.

Matka meni rattoisasti Pyhäjärvelle. Jossain vaiheessa matkaa olin täydellisen omissa ajatuksissani. En tiedä oliko joku vaikka tullut vastaan kun en varmaan olisi huomannut. Sitten vaan yht'äkkiä heräsin omista ajatuksistani rupesin kattelemaan ympärilleni että missä olin. En tiedä tarkalleen kuinka pitkän matkan olin hiihtänyt ymmärtämättä, että mitä oikein teinkään ja vain miettien omia asioitani. Olin kuitenkin ihan oikealla suunnalla enkä ollut törmännyt keneenkään, joten ei hätää. Pyhäjärven jäällä oli todella lämpimän oloista.

Yhdessä kohdassa ajatukseni meni kutakuinkin näin:
Onpa kiva suo. Ihanasti paistaa toi aurinko. Harmi vaan kun edessä tai sivuilla ei näy tuntureita. Vois saada kivan kuvan. Miltäköhän takana näyttää? Jaksaako kääntyä kattomaan? No jos mä nyt kurkkaan kerta rupesin miettimään. Ei vitsi! Siellähän näkyy Aakenus. Onneksi katsoin taakse. Kyllä kannatti. No nyt niitä kuvia!

Nykyään kaikki kyltit on uusittu ja uudet kyltit on rumaa metallia. Oli ihana nähdä matkalla puisiakin kylttejä. Ja tiesipähän mistä on tulossa ja minne menossa.




















Matka jatkui järven jälkeen kohti Aakenuspirttiä. Ensin oli pitkä nousu ja sitten pitkä lasku. Koko Ylläs-Levi matkan raskaimmaksi osuudeksi osoittautui kyseinen pitkä alamäki. Alamäki ole sen verran jyrkkä että en uskaltanut laskea suoraan vaan piti jarruttaa. Ja kun sitä auraa pidemmän matkaa, niin kyllä se alkoi jaloissa tuntua. Aakenuspirtille oli porukat tullu vastaan tarkastamaan mun kunnon. Olin haaveillut, että Aakenuspirtillä saisin syödä munkin, mutta lakkapiirakka näytti houkuttelevammalta. Ja vielä kun oli itse tehtyä mustikkamehua, niin ei ollu valittamista tarjonnan suhteen.

Aakenuspirtin jälkeen maasto oli pitkän matkaa tasaista.

Melkein koko matkan sai hiihdellä omassa rauhassa, mutta noin 7km ennen Leviä alkoi ihmisten takaraivoja tulla vastaan. Eipä siinä sitten muuta kun ohittelemaan. Perillä Levillä olin klo 15 ja matkaa oli kertynyt melkein 54km. Jaksaminen oli niin hyvä, että olisi voinut hiihtää huomattavasti pidemmän matkan tai tuon matkan kovempaa. Hiihtovauhti oli noin 9,8km/h, joka on hyvä minun kunnolla ja perinteisellä tyylillä. Mutta nyt tiedän jatkossa, että kuntoni ei ole ihan niin huono kun olen kuvitellut. 

Koska olin sykemittarin mukaan kuluttanut yli 2500 kcal, niin asiahan piti korjata heti herkkupitsalla.

 

 Mitäs sitä keksisi seuraavaksi?