Talven suunnitelmat

Meillä oli suunnitelma talvelle. 4-6vko aurinkoa, rantaa, lämpöä, oleilua ja rentoutumista ulkomailla. Atte saa koulun päätökseen ja minä nyt muuten vaan olen aina valmis pitämään lomaa. Ajatus siitä, että aamulla aamulenkki, jonka jälkeen rauhallista oleilua rantatuolissa meren aaltojen humistessa korvissa iltaan asti. Illan päätapahtuma olisi syöminen. Miten olisikaan rentouttavaa. Pystyin jo kuvittelemaan kuinka päässä soisi Mikael Gabrielin Riippumatto: "Jos mietit mistä mut voi tavoittaa, se riippuu siit mihin mä riippumaton ripustan". Suuntana Thaimaa ja Vietnam - ystävälliset ihmiset, halpa ruoka ja sanoinko jo, että lämpö ja aurinko?

Melkein pari viikko sitten tapahtunutta:
Minä vedän käsijarrun pohjaan matkan suunnittelun suhteen. Halvempia lentoja on, jos vaan jaksaa tehdä matkaa 20h. Minä en jaksa. Tai ehkä jaksaisin, mutta ei huvita. Parissa kuukaudessa lentojen hinnat tuplaantuneet, mutta aikasemmin ei ole uskaltanut lentoja vielä varata. Rahapussi juoksee karkuun pelkästään siitä ajatuksesta, että paljonko koko reissu tulisi kustantamaan. Naama mutkalla ja lähes itkupotkuraivarit saaneena laitoin aivosolut töihin ja rupesin miettimään suunnitelmaa bee. Pakko keksitä jotain! Ankaran pohdinnan jälkeen syntyi ajatus pitkästä talvivaelluksesta, joka hiljalleen muotoutui muotoon: vaellus Kilpisjärveltä Hetan täydennyspysähdyksen kautta Saariselälle. Eihän se lämpimyydeltään ja rentouttavuudeltaan ihan Thaimaata tai Vietnamia vastaa, mutta olisihan se seikkailu.

Ajatus siitä, että vastassa voi olla todella ihania kelejä: kirkas taivas, pakkasta 15 astetta ja kaamoksen mahtava väriloisto revontulineen. Suksi kulkee, ahkio ei vikuroi ja suunnistaminenkin onnistuu. 

Todellisuus voi tosin myös olla tämä: lunta tulee isoilla hiutaleilla vaakatasossa, näkyvyys lähes nolla ja kompassin kanssa ihan turha edes yrittää suunnistaa. Sen lisäksi suksiin pakkaa kunnon paakut pohjiin ja ahkiokaan ei luista kunnolla.

Whiteout

Tai sitten voi olla jotain ihanan ja kamalan väliltä: ilma on kirkas ja kaamoksen väriloistosta saa nauttia samalla kun kahlaa puoleen sääreen tai polveen asti upottavassa hangessa (eikä tiedä kummat on pahemmat/ paremmat, sukset vai lumikengät) etenemisvauhdin ollessa 1km/h ja ahkion mennessä kokoajan kieppiin ja jumittaessa.

Ahkio kiepissä

No mutta, kokemuksia ei saa jos ei hanki. Ja siitä se matkan suunnittelu sitten alkoi.

Tilanne tänään:
Kartat on tilattu ja ne on saapuneet. Reitti on suunniteltu ja se on linnuntietä mitattuna reilu 370km. Varovainen arvio todellisesta reitin pituudesta menee jossain 410km paikkeilla. Hiihtopäiviä on suunniteltu 25 plus yksi välipäivä Hetassa. Päivittäiset hiihtomatkat vaihtelee 7-26km välillä. Lepopäiviä ei ole tuon Hetan yhden päivän lisäksi muita. Ruokia ja varusteita vähän mietiskelty ja osteltu. Ahkion tulevaa painoa en edes halua miettiä. Suunnitelmat b ja c on luotu, jos keli on sellainen että todetaan että Hetasta on turha yrittää Saariselän suuntaan. Vielä on paljon hommaa edessä, mutta onneksi on vielä aikaa. Suunniteltu lähtö joulukuun alkupuolella, joten joulu ja uusi vuosi vietetään retkeillen.

Tässä sitä ollaan jännän äärellä.

Kreikka; Rodos

Nyt on jo reilu viikko tullut vietettyä Suomessa, niin on hyvä jo tässä kylmässä ja sateisessa syksyssä muistella lämmintä Rodosta. 

Vietin siis pari viikkoa Rodoksella elokuussa ja syynä siihen oli se kun iskä täytti pyöreitä. Elokuu on tunnetusti lämmintä aikaa Kreikan suunnalla, eikä nyt ollut siinä suhteessa mitään poikkeusta. Lämpötilat heilui päivällä siinä vähän yli 30 asteessa (varjossa) ja yöllä oli alimmillaan 24 astetta. Muutamana päivänä näkyi muutama pieni pilvi taivaalla, muina päivinä pilvetöntä. Jos jotain halusi siis tehdä, niin järkevintä se oli tehdä joko aamulla auringonnousun aikaan tai illalla kun aurinko alkoi laskea.

Tuulinen ranta

Reissu oli todella rentouttava. Monet päivät meni varjossa istuskellen ja hömppäkirjaa lukien. Välillä pieniä pätkiä tuli pötköteltyä auringossa. Nyt todella ymmärrän miksi siesta pidetään! Aamuisin kävin usein liikkumassa; joko hölkällä tai kävelyllä. Tutustuin myös Crossnature-treeniin ja sain ohjatusti vetää itseni piippuun. Ei meinaan ollu mitään helppoja treenejä ne jos ei itse niin halunnut. Aamuiset hölkät oli todella hitaita ettei sykkeet lämmön (ja huono kunnon) takia nousseet kattoon. Lämpö aiheutti sen, että vaikka hölkkäsi rauhallisesti, niin hotellille tullessa näytti lähinnä suihkussa käyneeltä. Mutta oli mukava nähdä hölkällä kun kaupunki heräilee ja juoksennella erilaisissa paikoissa. Hölkille lähdin klo 6. Aikainen lintu madon nappaa! Kävin mm. ikiaikaisella urheilukentällä vetämässä kierroksen, Rodini-puiston katsastamassa sekä näin monta auringonnousua.

Akropolis - urheilukenttä

Auringonnousu

Aamulla vanhassa kaupungissa

Ihan sama kun olis uimassa käynyt eikä lenkillä

Rodini-puisto

Muutamia retkiä tehtiin reissun aikana. Käytiin kiertelemässä Rodoksen saaren nähtävyyksiä, Symin saarella laivalla ja meriteitse Lindoksella.

Rodoksen saarella käytiin katsomassa: 
- seitsemän lähdettä

Muutamat lähteet

Tunneli

- perhospuisto

- Kamiros

- sekä Filerimoksen kukkula. 

 Kaikki paikat oli kiva nähdä, mutta jos vielä joskus eksyn Rodokselle, niin ei tarvitse uudestaan käydä.

Symin saaren reissu oli mukava. Kävimme katsomassa Panormitiksen kylän sekä kävelimme Symin kylässä. Täytyy sanoa, että oli kyllä lämmintä kävellä siellä kylässä keskellä päivää. Mittari näytti silloin lämpötilaksi 35 astetta. Mutta paikka oli hieno. Siellä voisin käydä uudestaan.

 

Lindoksella käytiin siis laivalla. Mennessä ja tullessa laiva pysähtyi ja porukka pääsi uimaan. En halunnut hengailla märissä suolaisissa bikineissä, joten jätin uimisen väliin. Lindoksella kiipesin Akropoliksen kukkulalle. Jotkut eivät kävelleet vaan menivät aasin kyydissä. Säälin niitä aasiraukkoja. Kukkalan päälle oli tietenkin jonkin verran nousua ja olin hiestä märkä kun pääsin perille. Tosin niin oli kaikki muutkin ja jostain syystä varjopaikat oli todella suosittuja.. Lindoksella vietin myös vähän aikaa rannalla ja kävin reissun ainoan kerran meressä uimassa. Vesi oli kyllä mukavan lämmintä. Lindosta voin myös suositella.

Toisella viikolla kroppa oli alkanut jo sen verran tottua lämpöön, että jos istui varjossa ja tuuli, niin tuli kylmä. Kylmä oli vaikka mittari näytti lämpötilaksi 30 astetta. Piti aina välillä käydä auringossa lämmittelemässä. Olin siis aika usein kananlihalla ja siitä tulikin meillä yleinen vitsi. On se kumma kun etelässäkin pitää kylmissään olla! Siitäkin syystä Suomen kylmyyteen palaaminen oli kropalle melkoinen shokki. Ensimmäisinä päivinä en olisi pärjännyt ilman kevytuntuvatakkia toisten liikkuessa hupparissa tai ohuessa takissa.

Mitä Rodoksen lomaan kuului: 

Aamulenkit

Hyvä ruoka

Iltakävelyt vanhassa kaupungissa

Iltaiset venyttelyt

Hyvä reissu takana. Saipahan kaksi viikkoa nauttia kesästä. Suomessa kun ei ole tarvinut lämmöstä liiaksi kärsiä tänä kesänä.

 

Nuuksion maraton

Muutama päivä on kulunut Nuuksio Classic Trail Maratonista, joten aika pelata jälkipelit ja miettiä että miten se oikein menikään.

Aloitetaanpa ajasta ennen kisaa ja siitä, että miten ei kannata toimia. Olin pari viikkoa Kreikassa juuri ennen Nuuksio Classicia. Siellä hölkkäilin vähän, mutta mistään kunnon treenistä ei oikein voinut puhua koska kuumuuden takia tuntui ettei kulje. Lähinnä lenkkien jälkeen oli semmoinen olo kun olisi saunassa tai uimassa käynyt - lämpö sai hikoilemaan mahdottomasti. Kisaviikon keskiviikkona kävin vielä Crossnature treeneissä, joka oli virhe. Torstaina aamulla takareidet ja pakarat oli ihan jumissa. Treeni selvästi tehonnu, mutta ei olisi tähän väliin tarvinut tehota niin hyvin. Kävin sitten torstaina aamulla lyhyellä hölkällä, jonka toivoin hieman avaavan jumeja. Ei siitä haittaa ollut, mutta vielä lauantaina takareisiä kiristeli. Toinen virhe oli se, että lento Kreikasta oli Suomessa to-pe välisenä yönä ja nukkumaan pääsin perjantaina klo 4 aamuyöllä. Tietenkään kisaa edeltävänä yönäkään ei nukuttanut kunnolla, joten hyvät väsymykset saatu pohjalle. Kolmas pohdintaa aiheuttava asia oli kropan tottuminen lämpötilan muutokseen. Noin 30h aikaa tottua puolet kylmempään ilmastoon.

Lauantaina aamulla klo 6 ajelemaan kohti Nuuksiota. Paikalla oltiin hyvissäajoin, mutta kivempi niin kuin kiireessä olla. Klo 10 aikoihin starttiviivalla oli valmiiksi väsynyt, viluinen ja jumittavat takareidet omistava tyyppi. Mietin, että saapi nähdä mitä tästä tulee. Tavoitteena on vaan päästä maaliin aikarajoissa, joten yritän lähteä nauttimaan hommasta. Salaa toivoin, että pääsisin reitin alle 7 tunnin. 

Alku lähti hyvin. Juoksu kulki ja tuntui hyvältä. Tätä hyvää oloa kesti kuitenkin reilusti alle 10 km. Joskus 7 km kohdalla katsoin sykemittaria vain todetakseni, että sykkeet on oikeasti ihan liian korkeat ja olo sen mukainen. Hikoilin enemmän kun koskaan. Yritin vähän hiljentää vauhtia, että josko saisin sykkeet alemmas. Ei toivoakaan. Päätin siis mennä korkeilla sykkeillä ja toivoa, että pääsisin maaliin. Korkeiden sykkeiden takia olo tuntui huonolta ja syöminen juostessa ei meinannut onnistua kun piti keskittyä hengittämään. Sain vaivoin yhden myslipatukan alas, mutta ajatus toisesta myslipatukasta oksetti. Jano oli, mutta tuntui etten pystynyt juomaan kunnolla. 

Kuvaaja: Kalle Laine

Puolenvälin tienoilla olin jo miettinyt jokuseen otteeseen, että näinköhän en koskaan pääse maaliin tällä matkalla. Tuntui ettei nesteet imeydy kunnolla, jotain energiapitoista pitäisi syödä, mutta ajatuskin oksettaa ja päässä huippaa. Tässä vaiheessa myös alaselkä ja lonkat kipuili, vuosia sitten vaelluksella kipeytyneet kohdat jaloissa tuntuivat jo tosi pahoilta ja jalat ei energian puutteen takia haluneet mennä eteenpäin. Niin pahalta ei kuitenkaan tuntunut että olisin ollut valmis luovuttamaan. Jos olin päässyt Pallas-Hetan maaliin, niin pakko on päästä tämä lyhyempikin matka. Pakko. Jossain vaiheessa sykkeet ei enää jaksaneet nousta. Ihan sama minkälaista ylämäkeä yritti kammeta ylös tai juosta jotain pätkää, niin sykkeet ei enää noussu alkumatkan lukemiin. Kroppa oli jo luovuttanu.

Kuvaaja: Tero Koski

Kuvaaja: Tero Koski

Kuvaaja: Aapo Laiho

26 km huollossa tein itselleni elektrolyyttijuoman, joka auttoi vähän oloa vaikka aina oksetti kun sitä joi. Siinä vaiheessa ajattelin vain, että matkan puoliväli on ohitettu ja kotiinpäin olen jo menossa. Voiton puolella olen. Pakko jaksaa. 26 km ja 33 km huoltojen välissä olisi tehnyt mieli lähinnä kävellä. Pakotin itseni kuitenkin juoksemaan niin paljon kun kykenin. 33 km huollossa oli tarjolla keksiä. Keksiä! Mikä taivaanlahja! Keksi maistui hyvälle eikä oksettanut yhtään. Sain varmaan siitä yhdestä keksistä hyvän sokerihumalan koska sen jälkeen lähi kulkemaan. Jaksoin lopussa paremmin kuin 7-33 km välillä missään vaiheessa. Lopun menoa auttoi myös 70km ultraaja, jonka kanssa viimeiset reilut 5km taivallettiin kohti maalia. Juteltiin niitänäitä niin kilometrit meni huomaamatta. Ei se meno hyvältä tuntunu, mutta nyt kuitenkin kulki edes jonkin verran. Ja se oli parasta kun muutamat selät tuli vastaan loppukilometreillä.

Kuva: Onevision.fi/ Juha Saastamoinen

Maaliin pääsin ajassa 6.05, sijalla 82/179 ja jalatkin vielä toimi (toisin kun Pallas-Hetta matkalla). Olin tyytyväinen kun olin alittanut 7h aikatavoitteeni ja todella tyytyväinen kun vaikeuksista huolimatta edes pääsin maaliin. Kuitenkin tämänkin matkan jälkeen on jotenkin tyhjä olo. Olen tyytyväinen itseeni, mutta en kumminkaan ole. Miksi en osaa kunnolla nauttia suorituksestani kun ei tuohon kuitenkaan kaikki pysty? Sykemittarin mukaan kulutin noin 3800kcal ja voin sanoa, että noin 200kcal patukka + 1 keksi ei ihan riittäny korvaamaan kyseistä kalorikulutusta. 

Paljon opin Vaaroja varten:
1. Mukaan vähän kaikkea mahdollista kaloripitoista mikä saattaisi upota juoksun aikana (pelkät eri makuiset patukat ei riitä)
2. Sipsit on hirveen hyvä keksintö!
3. Ei kannata lähteä 30 asteen helteestä 30h sopeutumisajalla juoksemaan noin 15 asteen lämmössä. 
4. Ei kannata käydä Crossnature tunnilla kolme päivää ennen kisaa (onneksi niitä tunteja ei edes ole juurikaan Suomessa)
5. Voisi edes yrittää lähteä liikkeelle levänneenä 

Tällä hetkellä on lonkat vähän kipeät ja jalat jäykät, mutta niillä pystyy kävelemään ongelmitta. Pallas-Hetan jälkeen olin varautunut siihen ettei muutamaan päivään tarvi juurikaan kävellä, joten tämä on positiivinen yllätys. Sitähän voi kohta jo lähteä taas hölkkäilemään! Vaikeuksien kautta maaliin. Ja vaikka huonolta tuntuikin niin tämä harrastus ei jää tähän. Aina sitä kisoista jotain oppii tulevaisuuden varalle ja aina se on yhtä mukavaa rääkätä itseään. Sykemittarin mukaan kehitin sprinttinopeuttani ja lihasten hermotusta. Mun mielestä matka oli lähinnä hyvä henkisen kantin ja kivunsiotokyvyn kehittäjä.

Kohti Vaaroja. Ja treenit jatkuu.