Kreikka; Rodos

Nyt on jo reilu viikko tullut vietettyä Suomessa, niin on hyvä jo tässä kylmässä ja sateisessa syksyssä muistella lämmintä Rodosta. 

Vietin siis pari viikkoa Rodoksella elokuussa ja syynä siihen oli se kun iskä täytti pyöreitä. Elokuu on tunnetusti lämmintä aikaa Kreikan suunnalla, eikä nyt ollut siinä suhteessa mitään poikkeusta. Lämpötilat heilui päivällä siinä vähän yli 30 asteessa (varjossa) ja yöllä oli alimmillaan 24 astetta. Muutamana päivänä näkyi muutama pieni pilvi taivaalla, muina päivinä pilvetöntä. Jos jotain halusi siis tehdä, niin järkevintä se oli tehdä joko aamulla auringonnousun aikaan tai illalla kun aurinko alkoi laskea.

Tuulinen ranta

Reissu oli todella rentouttava. Monet päivät meni varjossa istuskellen ja hömppäkirjaa lukien. Välillä pieniä pätkiä tuli pötköteltyä auringossa. Nyt todella ymmärrän miksi siesta pidetään! Aamuisin kävin usein liikkumassa; joko hölkällä tai kävelyllä. Tutustuin myös Crossnature-treeniin ja sain ohjatusti vetää itseni piippuun. Ei meinaan ollu mitään helppoja treenejä ne jos ei itse niin halunnut. Aamuiset hölkät oli todella hitaita ettei sykkeet lämmön (ja huono kunnon) takia nousseet kattoon. Lämpö aiheutti sen, että vaikka hölkkäsi rauhallisesti, niin hotellille tullessa näytti lähinnä suihkussa käyneeltä. Mutta oli mukava nähdä hölkällä kun kaupunki heräilee ja juoksennella erilaisissa paikoissa. Hölkille lähdin klo 6. Aikainen lintu madon nappaa! Kävin mm. ikiaikaisella urheilukentällä vetämässä kierroksen, Rodini-puiston katsastamassa sekä näin monta auringonnousua.

Akropolis - urheilukenttä

Auringonnousu

Aamulla vanhassa kaupungissa

Ihan sama kun olis uimassa käynyt eikä lenkillä

Rodini-puisto

Muutamia retkiä tehtiin reissun aikana. Käytiin kiertelemässä Rodoksen saaren nähtävyyksiä, Symin saarella laivalla ja meriteitse Lindoksella.

Rodoksen saarella käytiin katsomassa: 
- seitsemän lähdettä

Muutamat lähteet

Tunneli

- perhospuisto

- Kamiros

- sekä Filerimoksen kukkula. 

 Kaikki paikat oli kiva nähdä, mutta jos vielä joskus eksyn Rodokselle, niin ei tarvitse uudestaan käydä.

Symin saaren reissu oli mukava. Kävimme katsomassa Panormitiksen kylän sekä kävelimme Symin kylässä. Täytyy sanoa, että oli kyllä lämmintä kävellä siellä kylässä keskellä päivää. Mittari näytti silloin lämpötilaksi 35 astetta. Mutta paikka oli hieno. Siellä voisin käydä uudestaan.

 

Lindoksella käytiin siis laivalla. Mennessä ja tullessa laiva pysähtyi ja porukka pääsi uimaan. En halunnut hengailla märissä suolaisissa bikineissä, joten jätin uimisen väliin. Lindoksella kiipesin Akropoliksen kukkulalle. Jotkut eivät kävelleet vaan menivät aasin kyydissä. Säälin niitä aasiraukkoja. Kukkalan päälle oli tietenkin jonkin verran nousua ja olin hiestä märkä kun pääsin perille. Tosin niin oli kaikki muutkin ja jostain syystä varjopaikat oli todella suosittuja.. Lindoksella vietin myös vähän aikaa rannalla ja kävin reissun ainoan kerran meressä uimassa. Vesi oli kyllä mukavan lämmintä. Lindosta voin myös suositella.

Toisella viikolla kroppa oli alkanut jo sen verran tottua lämpöön, että jos istui varjossa ja tuuli, niin tuli kylmä. Kylmä oli vaikka mittari näytti lämpötilaksi 30 astetta. Piti aina välillä käydä auringossa lämmittelemässä. Olin siis aika usein kananlihalla ja siitä tulikin meillä yleinen vitsi. On se kumma kun etelässäkin pitää kylmissään olla! Siitäkin syystä Suomen kylmyyteen palaaminen oli kropalle melkoinen shokki. Ensimmäisinä päivinä en olisi pärjännyt ilman kevytuntuvatakkia toisten liikkuessa hupparissa tai ohuessa takissa.

Mitä Rodoksen lomaan kuului: 

Aamulenkit

Hyvä ruoka

Iltakävelyt vanhassa kaupungissa

Iltaiset venyttelyt

Hyvä reissu takana. Saipahan kaksi viikkoa nauttia kesästä. Suomessa kun ei ole tarvinut lämmöstä liiaksi kärsiä tänä kesänä.

 

Nuuksion maraton

Muutama päivä on kulunut Nuuksio Classic Trail Maratonista, joten aika pelata jälkipelit ja miettiä että miten se oikein menikään.

Aloitetaanpa ajasta ennen kisaa ja siitä, että miten ei kannata toimia. Olin pari viikkoa Kreikassa juuri ennen Nuuksio Classicia. Siellä hölkkäilin vähän, mutta mistään kunnon treenistä ei oikein voinut puhua koska kuumuuden takia tuntui ettei kulje. Lähinnä lenkkien jälkeen oli semmoinen olo kun olisi saunassa tai uimassa käynyt - lämpö sai hikoilemaan mahdottomasti. Kisaviikon keskiviikkona kävin vielä Crossnature treeneissä, joka oli virhe. Torstaina aamulla takareidet ja pakarat oli ihan jumissa. Treeni selvästi tehonnu, mutta ei olisi tähän väliin tarvinut tehota niin hyvin. Kävin sitten torstaina aamulla lyhyellä hölkällä, jonka toivoin hieman avaavan jumeja. Ei siitä haittaa ollut, mutta vielä lauantaina takareisiä kiristeli. Toinen virhe oli se, että lento Kreikasta oli Suomessa to-pe välisenä yönä ja nukkumaan pääsin perjantaina klo 4 aamuyöllä. Tietenkään kisaa edeltävänä yönäkään ei nukuttanut kunnolla, joten hyvät väsymykset saatu pohjalle. Kolmas pohdintaa aiheuttava asia oli kropan tottuminen lämpötilan muutokseen. Noin 30h aikaa tottua puolet kylmempään ilmastoon.

Lauantaina aamulla klo 6 ajelemaan kohti Nuuksiota. Paikalla oltiin hyvissäajoin, mutta kivempi niin kuin kiireessä olla. Klo 10 aikoihin starttiviivalla oli valmiiksi väsynyt, viluinen ja jumittavat takareidet omistava tyyppi. Mietin, että saapi nähdä mitä tästä tulee. Tavoitteena on vaan päästä maaliin aikarajoissa, joten yritän lähteä nauttimaan hommasta. Salaa toivoin, että pääsisin reitin alle 7 tunnin. 

Alku lähti hyvin. Juoksu kulki ja tuntui hyvältä. Tätä hyvää oloa kesti kuitenkin reilusti alle 10 km. Joskus 7 km kohdalla katsoin sykemittaria vain todetakseni, että sykkeet on oikeasti ihan liian korkeat ja olo sen mukainen. Hikoilin enemmän kun koskaan. Yritin vähän hiljentää vauhtia, että josko saisin sykkeet alemmas. Ei toivoakaan. Päätin siis mennä korkeilla sykkeillä ja toivoa, että pääsisin maaliin. Korkeiden sykkeiden takia olo tuntui huonolta ja syöminen juostessa ei meinannut onnistua kun piti keskittyä hengittämään. Sain vaivoin yhden myslipatukan alas, mutta ajatus toisesta myslipatukasta oksetti. Jano oli, mutta tuntui etten pystynyt juomaan kunnolla. 

Kuvaaja: Kalle Laine

Puolenvälin tienoilla olin jo miettinyt jokuseen otteeseen, että näinköhän en koskaan pääse maaliin tällä matkalla. Tuntui ettei nesteet imeydy kunnolla, jotain energiapitoista pitäisi syödä, mutta ajatuskin oksettaa ja päässä huippaa. Tässä vaiheessa myös alaselkä ja lonkat kipuili, vuosia sitten vaelluksella kipeytyneet kohdat jaloissa tuntuivat jo tosi pahoilta ja jalat ei energian puutteen takia haluneet mennä eteenpäin. Niin pahalta ei kuitenkaan tuntunut että olisin ollut valmis luovuttamaan. Jos olin päässyt Pallas-Hetan maaliin, niin pakko on päästä tämä lyhyempikin matka. Pakko. Jossain vaiheessa sykkeet ei enää jaksaneet nousta. Ihan sama minkälaista ylämäkeä yritti kammeta ylös tai juosta jotain pätkää, niin sykkeet ei enää noussu alkumatkan lukemiin. Kroppa oli jo luovuttanu.

Kuvaaja: Tero Koski

Kuvaaja: Tero Koski

Kuvaaja: Aapo Laiho

26 km huollossa tein itselleni elektrolyyttijuoman, joka auttoi vähän oloa vaikka aina oksetti kun sitä joi. Siinä vaiheessa ajattelin vain, että matkan puoliväli on ohitettu ja kotiinpäin olen jo menossa. Voiton puolella olen. Pakko jaksaa. 26 km ja 33 km huoltojen välissä olisi tehnyt mieli lähinnä kävellä. Pakotin itseni kuitenkin juoksemaan niin paljon kun kykenin. 33 km huollossa oli tarjolla keksiä. Keksiä! Mikä taivaanlahja! Keksi maistui hyvälle eikä oksettanut yhtään. Sain varmaan siitä yhdestä keksistä hyvän sokerihumalan koska sen jälkeen lähi kulkemaan. Jaksoin lopussa paremmin kuin 7-33 km välillä missään vaiheessa. Lopun menoa auttoi myös 70km ultraaja, jonka kanssa viimeiset reilut 5km taivallettiin kohti maalia. Juteltiin niitänäitä niin kilometrit meni huomaamatta. Ei se meno hyvältä tuntunu, mutta nyt kuitenkin kulki edes jonkin verran. Ja se oli parasta kun muutamat selät tuli vastaan loppukilometreillä.

Kuva: Onevision.fi/ Juha Saastamoinen

Maaliin pääsin ajassa 6.05, sijalla 82/179 ja jalatkin vielä toimi (toisin kun Pallas-Hetta matkalla). Olin tyytyväinen kun olin alittanut 7h aikatavoitteeni ja todella tyytyväinen kun vaikeuksista huolimatta edes pääsin maaliin. Kuitenkin tämänkin matkan jälkeen on jotenkin tyhjä olo. Olen tyytyväinen itseeni, mutta en kumminkaan ole. Miksi en osaa kunnolla nauttia suorituksestani kun ei tuohon kuitenkaan kaikki pysty? Sykemittarin mukaan kulutin noin 3800kcal ja voin sanoa, että noin 200kcal patukka + 1 keksi ei ihan riittäny korvaamaan kyseistä kalorikulutusta. 

Paljon opin Vaaroja varten:
1. Mukaan vähän kaikkea mahdollista kaloripitoista mikä saattaisi upota juoksun aikana (pelkät eri makuiset patukat ei riitä)
2. Sipsit on hirveen hyvä keksintö!
3. Ei kannata lähteä 30 asteen helteestä 30h sopeutumisajalla juoksemaan noin 15 asteen lämmössä. 
4. Ei kannata käydä Crossnature tunnilla kolme päivää ennen kisaa (onneksi niitä tunteja ei edes ole juurikaan Suomessa)
5. Voisi edes yrittää lähteä liikkeelle levänneenä 

Tällä hetkellä on lonkat vähän kipeät ja jalat jäykät, mutta niillä pystyy kävelemään ongelmitta. Pallas-Hetan jälkeen olin varautunut siihen ettei muutamaan päivään tarvi juurikaan kävellä, joten tämä on positiivinen yllätys. Sitähän voi kohta jo lähteä taas hölkkäilemään! Vaikeuksien kautta maaliin. Ja vaikka huonolta tuntuikin niin tämä harrastus ei jää tähän. Aina sitä kisoista jotain oppii tulevaisuuden varalle ja aina se on yhtä mukavaa rääkätä itseään. Sykemittarin mukaan kehitin sprinttinopeuttani ja lihasten hermotusta. Mun mielestä matka oli lähinnä hyvä henkisen kantin ja kivunsiotokyvyn kehittäjä.

Kohti Vaaroja. Ja treenit jatkuu.

Muotkan vaellus

Maanantaina 24.7 ensin Ylläkseltä autolla Sodankylään, josta bussilla Muotkan Ruoktuun. Ilma oli muuttunut edellisen viikon +12 asteesta huomattavasti lämpimämmäksi ja hellettä oli luvattu alkaneelle viikolle. Edellinen viikko oli mennyt pääosin lepäillen kun NUTS Ylläs Pallaksen jälkeen sain itseni kipeäksi. Maanantaina edelleen yskä hieman vaivasi ja kuumeen mittaamisen olin lopettanut lauantaina koska kokoajan jaksoi pitää pientä ylilämpöä. Parempi vaan kun ei tiedä mittarin lukemia niin voi hyvillä mielin lähteä vaeltamaan. Jäätiin siis bussista Muotkan Ruoktussa n. klo 18 ja paarmat tuli heti tervehtimään. Ei muuta kun rinkka selkään ja taivaltamaan noin 4km ensimmäisen yön leiripaikalle. Heti alkumatkasta aloin hikoilla enemmän kun koskaan. Olin hämilläni. Äitini harrastaa järisyttävän kovaa hikoilua - nytkö minä olen oppinut samoille tavoille? Hiki vaan tippui karttalaukun ja kameran päälle. Onneksi molemmat oli vedenpitävissä pusseissa. Hyttyset oli ihan liian seurallisia ja niitä oli ihan liian paljon. Joskus 3km jälkeen luovutin ja laitoin viimein hyttysmyrkkyä. Kylläpä helpotti! 

Ensimmäinen ilta

Telttapaikalle päästyämme halusin vain käydä pulahtamassa lammessa. Oli niiiiin kuuma. Pienessä mielessäni mietin, että mitähän tästä vaelluksesta oikein tulee. Olen ollut vasta kipeänä, rinkka tuntuu painavan liikaa ja mun kroppa tykkää helteestä vaan jos saa makailla ottamassa aurinkoa. Illalla päätettiin, että vaelletaan koko aika pelkästään Muotkassa (alkuperäinen suunnitelma oli kävellä myös Lemmenjoella). Mennään lyhyempiä päivämatkoja ja pidetään riittävästi taukoja jos ilma ei viilene.

Seuraava aamu tuntui kuumalta jo klo 8. T-paita päällä ja housut lyhennettyinä shortseiksi lähdettiin jatkamaan matkaa. Oltiin katsottu sellainen reitti mikä menisi mahdollisimman paljon puuttomassa tunturissa. Tunturissa oli vähemmän hyttysiä ja paarmoja ja pienikin tuulenvire viilentää mukavasti. Pidettiin rauhallinen lounastauko tunturin päällä olevan lammikon rannalla ja nautittiin maisemista. Ei ollu kylmä kun lämpö oli päivällä varjossa +26 astetta.

Illalla 12km vaelluksen jälkeen oli jo sellainen olo, että kiva löytää leiripaikka. 12km?!? Kyllähän mä olen ennekin pystyny menemään 25kg rinkalla 17km ja nyt jo 12km kohdalla halusin leiriytyä. Laitoin sen sairastelun ja kuuman ilman piikkiin. En halunnut myöntää, että mulla on huono kunto. Illalla oli myös kropan tarkastuksen aika: sääret - palanu, käsivarret - palanu, naama - palanu, alaselkä - kunnon turvotuspatti rinkasta ja solisluut - arat patit rinkan takia. Hienoa. Näillä on hyvä jatkaa.

Seuraavana aamuna teltassa lämmintä +27 astetta, joten heräämisen jälkeen oli pakko suorittaa paniikinomainen ulostautuminen teltasta. Kuuma päivä taas tulossa koska pilviä ei näkyvissä. Eilisten palamisten takia en housuja lyhentänyt shortseiksi ja t-paita vaihtui pitkiin hihoihin. Naamaan suojakerroin 50 eilisestä viisastuneena. Edellistä päivää kuumempi tulisi olemaan, mutta en halunnut palaa pahemmin. 

Lounastauko

Taas mahdollisimman paljon tunturissa menoa. Päivälämpötila sama kun eilen. Välilllä siis tuskastuttavan kuuma jos ei yhtään tuullut. Mutta pitkistä vaatteista en luovu! Ajattelin, että onneksi nämä helteet ei ollu NUTS Ylläs Pallaksen aikaan. Olisin varmaan siellä kuukahtanut tunturiin. Olen huono nesteyttämään itseäni, joten helteisinä päivinä ei juuri pissalla tarvinu ravata. Tänäänkin 13km taivalluksen jälkeen olin valmis leiriytymään (koska seuraavalle purolle olisi kartan mukaan ollut useampi kilometri).

Torstaina aamulla porot herättelivät kun tulivat lähistölle kilisyttelemään kellojaan ja röhkimään. Taivaalla näkyi jo pilviä - mahtavaa! Ilma ei kuitenkaan ollut sen viileämpi kuin muinakaan päivinä, mutta ehkä aurinko hieman vähemmän paahtaisi pilvien ansiosta. Tänään oli tarkoitus mennä Kurtojoen kämpälle. Se tarkoitti sitä, että edessä oli edellisiä päiviä enemmän puiden seassa menoa eli enemmän hyttysiä sekä muutaman kilometrin pidempi matka. Kuumaa oli edelleen kun mittari yhdellä tauolla näytti +25 astetta. Kyseinen tauko pidettiin metsikössä kun oli vaan pakko saada vähän jotain syötävää. Hyttysiä oli hulluna ja tuntui että hyttysmyrkkykään ei kunnolla auta. Levottomasti liikkuen ja huitoen syötiin vähän jotain että päästään taas jatkamaan. Virallisella lounastauolla porot meinasi tulla maisetelmaan meidän nuudeleita. 

 

 

Jokunen kilometri ennen kämppää alkoi sataa. Aiemmin päivällä ukkonen oli jyrissyt, mutta se pilvi oli onneksi kiertänyt meidät. Vaatteet kosteana päästiin kämpälle ja matkaa oli tälle päivälle kertynyt 15km. Kämpän lähellä meni sen verran iso joki/puro, että siinä pääsi pesulle kunnolla. Oli mukava käydä pesulla, mutta nautintoa hieman himmensi se, että varmaan tuhat itikkaa oli ruokailemassa heti kun paljasta ihoa oli näkyvissä.. Illalla teki kunnon ukkosen, joka meni ihan kämpän yli. Satoi, salamoi ja jyrisi niin kovaa, että olin tyytyväinen että näytelmää sai katsoa tuvan ikkunan läpi. Jyrinä tuntui jaloissa asti; jotenkin siis tärisytti mökkiäkin. Tai sitten mä vaan olen jotenkin liian herkkä tuntemaan kaikki jyrinät.

Seuraava aamu valkeni TAAS aurinkoisena ja kuumana. Edellisen illan sateen jäljiltä metsä oli todella märkä. Tarkoituksena oli suunnata Stuorraäytsin tuvalle yhden väliyön taktiikalla. Taas mittari huiteli siellä +26 paikkeilla päivällä. Pidettiin pitkä ja rauhallinen lounastauko tunturissa. Nähtiin myös matkalla hirviemo ja vasa. Matkan loppupuolella alkoi taas sadella. Laitoin päälle sateenpitävän takin. Kävelin sen kanssa muutamat viimeiset kilometrit ja mietin että mikähän järki tässä taas oli. Hikoilin takin alla niin paljon, että oli märkyyden puolesta ihan sama vaikka olisin kävellyt kaatosateessa ilman takkia. Hyvä veto tähän väliin varsinkin kun tämän jälkeen paita ja toppi oli litimärät ja ilma lämmin mutta todella kostea. Tiesin, että yön aikana vaatteet eivät tule kuivamaan, joten aamulla saan laittaa päälleni litimärät vaatteet. Ei kuulosta mukavalta ja voin kertoa, että ei ollut mukavaa. Käveltyä tuli noin 14km.

Aamulla oli märkää

Rauhallinen lounastauko

Lauantaina liikkeelle märissä vaatteissa. Edelleen ilma oli lämmin, mutta nyt oli isoja pilvenmurikoita liikkeellä. Kovasti näytti sille, että voidaan saada sadetta niskaamme. Aurinko kuitenkin paisteli sen verran, että kuivateltiin vaatteitamme rinkan päällä matkan varrella. Lounastauko haluttiin taas pitää tunturissa hyttysongelman takia. Tuntureiden välissä olimme yhden puron ylittäneet kahlaten ja jalkoja kuivatessa taas oli "jokunen" hyttynen tekemässä lähempää tuttavuutta. Joten ei sitä semmoiseen paikkaan mieluusti jää pidempää taukoa pitämään. Kovasti satavan näköisiä pilviä oli tulossa meidän suuntaan, joten ajatus oli se, että nopeasti vaan lounas naamaan ja matkaa jatkamaan. Sateessa on mukavampi kävellä kuin syödä. Lounaalla katselimme kuinka kaksi eri ukkosrintamaa ohitti meidät - toinen toiselta puolelta ja toinen toiselta. Meidän onneksi ukkonen ei tullut päälle koska tunturissa ukkosen aikaan saattaisi tulla äitiä ikävä. Stuorraäytsin tuvalle päästiin hyvissä ajoin. Hetken päästä tupaan tuli myös 8 ihmistä ja 2 koiraa. Tunnelma oli tiivis ja kun ruokaa alettiin tehdä, niin todella kuuma. Tulin siihen tulokseen, että haluan yrittää nukkua yöllä mahdollisimman hyvin ja kuumassa ahtaassa tuvassa siitä ei tule mitään. Joten kävin illalla pystyttämässä teltan tuvan läheisyyteen ja vietin yön siellä.

Vaatteiden kuivattelua

Siellä se ukkonen ja sade meni

Sunnuntaina pidettiin välipäivä. Hengailtiin tuvalla ja annettiin kropan levätä. Yllättävän nopeasti päivä meni vaikka mitään ei tullutkaan tehtyä. Ilmakin oli aikaisempiin päiviin verrattuna hieman vähemmän helteinen. Tämä yö nukuttiin tuvassa.

Maanantaina aamulla kun katsottiin ikkunasta ulos, niin näkyi sumusadetta, tuulta ja lämpötila oli tipahtanut +8 asteeseen. Lähdettiin liikkeelle, noustiin tunturiin ja todettiin että ilma on todella kylmä. Sormet oli kylmyydestä, tuulesta ja kosteudesta tönkkönä, mutta oli turha laittaa hanskoja koska ne vaan olisi kastunu. Tunturissa näkyvyys oli hieman heikko, tuuli todella kova ja sumusade todella kasteleva. Muutamaan kertaan kun lisäilin vaatetta, niin lopulta t-paita + irtohihat, pitkähihainen paita ja sateenpitävä takki -kombinaatiolla oli sopivan lämmin kunhan vain pysyi liikkeellä. Jos pysähtyi niin kylmähän se tuli. Vaatteiden lisääminen oli kuitenkin haaste sinänsä, koska sormet oli kylmyydestä niin tönkkönä ettei rinkan ja takin vetoketjua meinannut saada auki. Mutta nyt jaksoi paljon paremmin edetä! Illalla kun päästiin teltalle, niin kilometrejä oli kertynyt yli 18 ja enemmänkin olisi jaksanut helposti. Toki rinkka oli alkupäiviin verrattuna kevyempi, mutta kyllä tuo viileämpi kelikin vaikutti.

Tiistaina, eli viimeisenä aamuna, käveltiin telttapaikalta 3km Sulaojalle. Sieltä bussin kyytiin ja kotia kohti. Edessä oli 23h matkustamista ennen kun pääsi kotiin. Bussikuski ajoi kun reikäpää, mutta hengissä selvittiin. Rovaniemellä odottelin junaa melkein neljä tuntia, mutta oli se odottamisen arvoista. Junassa pääsin suihkuun ja lakanoiden väliin nukkumaan. Seuraavana aamuna vähän ennen kymmentä raahustin sateessa juna-asemalta kotiin. Oli se kotimatka paljon pidempi kun mitä se oli Oulussa asuessa, mutta hyvin se meni. Ei muuta kun rinkka tyhjäksi ja pyykkäämään.

Yhteenveto:
+ uuteen alueeseen tutustuttu (Muotka)
+ ensimmäinen todellinen hellevaellus koettu
+ sai tuulettaa aivojaan kun ei tarvinu murehtia mistään
+ Lapissa vaan on mukavaa
- hyttysiä ja paarmoja ei olisi tarvinut kokea
- ruokaa oli liikaa mukana
- miksi mulla ei ollu aurinkorasvaa mukana?