Lauantai:
Ai että, ihana päästä Etelä-Suomesta Lappiin. Etelässä on vaan satanut vettä kokoajan. En malttanut odottaa iltaa ja sitä, että pääsee matkustamaan. Juna lähti klo 17.40.
Sunnuntai:
Aamulla kun Rovaniemellä astui ulos junasta, oli hyvä mieli. Nukkuminen ei ollut loistavaa vaikka oli makuupaikka, mutta nyt oli jalkojen alla lunta. Mikä sen parempaa? Alle neljän tunnin bussimatka Rovaniemeltä Kiilopäälle ja perillä siis jo klo 12. Koska leiri alkoi vasta klo 16, oli hyvää aikaa käydä huiputtamassa Kiilopää ensimmäisen kerran. Pakkasta, lunta puissa ja aurinkokin näkyi. Mietin kovasti, että miksi kesän alussa muutin Oulusta etelään enkä pohjoiseen. En keksinyt mitään järkevää ja riittävän hyvää selitystä. Klo 16 päästiin itse asiaan ja sain huomata, että tasatyöntötekniikkani oli todella hakusessa. Ei se mitään, oppimassahan minä olen. Yritin laittaa mieleen kaikki ohjeet, jotta keväällä voi sitten yksinään jatkaa harjottelua. Oli mukava kuitenkin päästä pitkästä aikaa suksille.
Maanantai:
Ohjelmassa oli aamusta vuorohiihtoa. En tiennyt, että pitääkö itkeä vai nauraa. Mä lopulta ymmärsin, että miten pitäisi hiihtää, mutta kun se ymmärrys ei menny tekoihin asti. Aivot tajusi, mutta jalat ei vaan toiminu oikein. Ei ole totta. Vanhalle koiralle ei kannata opettaa uusia temppuja? Iltapäivän vapaan videoklinikka oli toinen hasardi. Kun ei osaa, niin ei vaan osaa ja hermot menee. Olisi pitänyt olla mukana rautalankaa tai jopa ratakiskoa, että mulle olisi voinut niistä vääntää asian selkokielellä. Taas kuitenkin hyviä vinkkejä korvantaakse, joita voi keväällä muistella harjotellessaan. Päivän kolmas hasardi oli päivällinen. Sunnuntaina alko kalorit mennä miinuksen puolelle ja tänään sama jatkui - kroppa oli hämmästynyt ja hermot kiristyi. Vegaanipäivällinen oli semmoista materiaalia, että suunnittelin ruveta sekaaniksi just sillä sekunnilla. Annoin kuitenkin keittiölle toisen mahdollisuuden ja siirsin sekaaniksi ryhtymistä. Ketutuksen suuren määrän takia jätin illan videoiden katsomisen väliin, mutta kun kuulin puhuttavan hölkästä ja venyttelystä, niin heräsin. Nyt tulee jotain mitä mäkin osaan!
Tiistai:
Hyvällä mielellä ja paremmalla asenteella uuteen päivään ihan vain todetakseni, että oikea käsi ei pelitä. Kipua olkapään lähellä rintalihaksen puolella aina kun kättä käytti. Sisulla aamun perinteisen videoklinikka ja ohje ottaa käden kanssa rennommin. Iltapäivän nopeusvedot ei onnistunu ilman käden käyttöä ja siitähän se käsi tykkäsi kyttyrää. Illalla pääsi käymään savusaunassa ja avannossa. Olipa kiva sauna ja kylmä vesi. Illalla venyttelyn ja videoiden katselmuksen yhteydessä paniikki-ilmottautuminen NUTS YlläsPallakselle. Mahduin mukaan! Heinäkuussa odottaa 55k Pallaksen polkuja. Käden ongelmat rupesi mietityttämään ja Simo konsultoi viisaampia. Etäkonsultaation perusteella kyseessä saattaa olla jänneongelmaa. Ei kuulosta hyvältä. Teki mieli heittää hanskat tiskiin liikunnan suhteen. Jalka ei kestä juoksua (ulkoreiden fascia kiristää) ja käsi ei tykkää hiihdosta. Hienoa, mahtavaa. Revontulia kuitenkin näkyi!
Keskiviikko:
Aamun harjotus meni osittain hiihtelyksi käsivammaisena. Mutta tärkeintä että pääsi suksille. Pakkasta oli noin 20 astetta. Ihan oli talvinen tuntuma. Päivä oli niin nätti, että päätettiin porukalla lähteä huiputtamaan Kiilopää. Ai että oli niin nättiä! Nautittiin auringonlaskusta ja Lapin väreistä. Päälle puolen tunnin hölkkä, venyttelyt ja savusauna. Ei valittamista.
 |
| Kiilopäälle nousemassa |
Torstai:
Ehkä leirin paras päivä! Metsäsukset alle ja rauhalliseen tahtiin tunturiin. Ihana päästä irti valmiista laduista ja nähdä Lapin luontoa hieman eri suunnalta. Hyvää harjoitusta myös tulevaa vaellusta varten. Nautin. Luulammen tuvalla tulistelua kylmässä tuvassa, mutta kyllä se tuli ihanasti rauhoittaa. Ihana päästä myös hetkeksi irti netistä ja somesta. Lämmin tuli taas nopeasti kun lähdettiin nousemaan Luulammen tuvalta kohti Kiilopäätä. Homma oli kivaa ja suksi kulki kohti Kiilopään huippua. Teki mieli käydä huipulla myös suksilla. Toiset ottivat alempaa suunnan hotellille ja minä lähdin kiipeämään kohti huippua vaikka tiesin, että jos lähden huiputtamaan Kiilopään, saatan jäädä ilman lounasta. Kuitenkaan en saanut lähteä yksin tunturiin vaan sain seuraa ja lopulta kolme meistä kävi huiputtamassa Kiilopään. Lasku alas hotellille oli ehkä reissun raskain ja pelottavin kokemus. Kaaduin kuitenkin vain kerran. Ja lounaallekin ehdittiin. Hyvä päivä.
Perjantai:
Perjantai piti olla löysempi päivä, mutta koska en ollut osallistumassa lauantaina Kiilopäähiihtoon, ajattelin että ihan sama mitä teen. Kävin sitten hiihtelemässä omatoimisen 30km reissun, josta noin 10km ilman toista kättä. Yritin sentäs jossain asiassa kuunnella meidän valmentajan ohjeita. Mukavaa hiihtelyä vaikka lunta satelikin. Huvittavinta oli se, että kun suksi ei oikein luistanut, niin mummukat ja papat veti musta ohi alamäissä. Piti tarkkaan miettiä, että missä kohtaa meni heistä ohi ettei he kohta kolkutelleet mun suksen kantoja. Ongelmat ne on mullakin.. Illalla vielä vähän vetoja ja venyttelyä.
Lauantai:
Klo 9 kilpailijat lähti liikkeelle ja minä 15min heidän peräänsä. Yritin parhaani mukaan kannustaa meidän ryhmäläisiä ja hiihtelin itsekseni 30km. Lounaan jälkeen katseltiin porukalla Rukan kisoja ja meinasin nukahtaa. Ilmeisesti alkaa leiri vähän painaa. Illasta syötiin porukalla, kuunneltiin Peltsin ja Minna Jakosuon kertomuksia. Olin juuri raahautunut hotellihuoneeseen puoliunessa kun kämppäkaverini tulee sisään ja ilmottaa, että klo 22 lähtö lamppuhiihdolle. Aina valmiina tuommoisiin huvituksiin! Otsalamppu päähän ja letka liikkeelle. Oli kyllä taas tosi mukava kokemus - olisi vaan voinut olla pidempikin reissu kun 60min. Sitten viimein nukkumaan.
Sunnuntai:
Kamppeet kasaan, aamupalalle ja hiihtämään. Klo 14 lähtee bussi kohti etelää, joten sitä ennen pitää vielä ehtiä tahkoamaan kilometrejä. 30km onnistuin saamaan kasaan eikä tullut mikään kiire bussiin. Harmitus kun leiri loppuu ja joutuu takaisin sateiseen etelään. Kuitenkin samalla ilo siitä, että enää reilu viikko ja pääsee kuukaudeksi hiihtovaeltamaan.
Yhteenveto viikosta:
- Ihana oli päästä Lappiin
- Mahtavia maisemia ja kokemuksia
- Mukavia leiriläisiä ja hyvä ryhmähenki
- Uutta oppia niin paljon, että kaikki ei menny ehkä jakeluun asti, mutta kyllä mä paljon ohjeita muistan
- Kiitos #maailmaparaskoutsi vaimitensenytoli.. #electrofit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti