1.1-21.4 meni siis melkolailla kokonaan Ylläksellä. Vapaa-ajan ohjelmaan kuului hiihtoa ja tarkoitus oli pyörittää hölkkäilyä myös mukana viime vuotta enemmän. Paljon liikuntaa ja ulkona oloa siis.
Edelliseen talveen verrattuna nyt sain kokea normaalin Lapin talven. Lunta sateli alkutalvesta melko monena päivänä. Ja varsinkin helmikuussa pakkanen paukkui useampana päivänä yli 30 asteessa, jonka huomaa kävelykilometrien määrästä. Kovalla pakkasella järkevimmältä ratkaisulta tuntui nousta kävellen tunturiin, kun tunturin päällä oli paljon lämpimämpää kuin alhaalla. Hiihtäminen ei noilla pakkasilla edes käynyt mielessä kun tuntui hassulta ajatukselta lähteä hiihtämään toppavaatteet päällä. Tulipahan huiputettua kävellen Kuer, Kellostapuli ja Kesänki.
Kellostapuli |
Kesänki |
Tunturisuksilla kävin Aakenuksen ja Äkäskeron päällä.
Aakenuksella tuuli |
Äkäskeron päällä lapsetti |
Posken palelluttamisen jälkeen viisaampana suojautumisen suhteen |
Hiihto tuntui nihkeältä 90% ajasta aina lähelle maaliskuun puoliväliä. En tiedä oliko ongelma huono kunto, nihkeät kelit vai olisiko suksien voiteluun pitänyt panostaa. Maaliskuun puolessa välissä olin kuitekin valmis jo heittämään sukset menemään ja lopettamaan koko leikin. Olin todella turhautunut kun ei luista eikä myöskään pidä. Hiihtämisen ilo oli kadonnut jonnekin. Lähdin siis purkamaan turhautumiseni 22km talvipolkujuoksulenkille ja seuraavana päivänä alkoi taas suksi luistaa (toki keli muuttui ja sukset kävi huollossa, että saattaahan niilläkin olla vaikutusta asiaan). Loppuaika Ylläksellä olikin sitten yhtä iloa hiihdon suhteen!
Maisemat oli upeita, niin kun ne Lapissa ruukaa olla.
Koska ultramatkat on kivoja, niin kokeilin helmikuun lopulla hiihtää Ylläs-Levi-Ylläs. 106km siitä tuli ja nihkeästä kelistä ja kovasta pakkasesta huolimatta tavote tuli saavutettua. Ensi vuonna voi sitten yrittää hiihtää sen nopeammin ja vaikka esimerkiksi huhtikuussa, kun keli on oletettavasti liukkaampi. Parasta oli kuitenkin se, että paluumatkalla sai nauttia aivan mahtavasta revontulinäytöksestä.
Talven kohokohtia oli myös:
ensimmäiset auringonsäteet Kuerilla kaamoksen jälkeen
Lainion lumikylä
Petteri (ilman punasta nenää)
otsalamppuhiihto
Porocup
Lapponia-hiihto (osallistuin, kts. edellinen blogiteksti)
ja Visma Ski Classics Ylläs-Levi (katsojana)
Jos jotain kiinnostaa, niin tässä koonti tammi-huhtikuulta hiihto-, kävely- ja hölkkäkilometrien suhteen.
Tammikuu:
Hiihtoa: 702,9km
Kävelyä: 48,6km
Hölkkää: 53,64km
Helmikuu:
Hiihtoa: 469,3km
Kävelyä: 100,4km
Hölkkää: 66,06km
Maaliskuu:
Hiihtoa: 647,4km
Kävelyä: 29,3km
Hölkkää: 122,56km
Huhtikuu:
Hiihtoa: 448,3km
Kävelyä: 39km
Hölkkää: 65,25km
Yhteensä hiihtoa talvena 2017-2018 (marraskuu-huhtikuu) tuli siis 2707,3km. Tavoitteena oli hiihtää enemmän kuin edellisenä talvena, mutta koska osa hiihdosta vaihtui hölkkäämiseen, niin tavoitteeseen en päässyt (edellisenä talvena hiihtokilometrejä 2860). Olen kuitenkin tyytyväinen hiihtokilometrien määrään kun ottaa huomioon myös talven kelit. Parempi tuokin määrä kun ei mitään.
Täytyy sanoa, että nyt kun muutaman viikon jälkeen palaili takaisin Lapin tunnelmiin, niin ikävähän sinne taas tuli. Ei voi muuta sanoa, kun että onnekas olin kun sain talven viettää pohjoisessa. Nyt kesä menee hölkkäillen ja toiveissa olisi hommata rullasukset (!). Liikunnallista kesää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti