Pidempi hiihto

Eilisen siis hieman himmailin hiihdon suhteen, koska sään salliessa tänään oli tarkoitus hiihtää Pyhätunturi ympäri. Eli reilun 40km hiihto. En ole yli 40km hiihtänyt ikinä, eli jotain historiallista oli suunnitelmissa tehdä. Aamu alkoi aurinkoisessa pakkassäässä, joten ei muuta kun toteuttamaan suunnitelmaa. Skinit alle ja suunnitelmissa rauhallinen pk-lenkki. Kannatti taas lähteä hyvissä ajoin liikkeelle niin sai mennä omassa rauhassa. Pyhäjärven jälkeen oli risteys, josta olisi päässyt hiihtämään Leville. Ja koska Leville oli matkaa vaan 27km siitä risteyksestä, niin hirmuisesti olisi sukset halunneet mennä Levin suuntaan. Mutta vielä ei ollut sen aika ja lähdin Pyhätunturin takana oleviin nousuihin. Nousujen yläpäässä porot oli päättäneet käyttää hiihtobaanaa kävelyreittinään. Molemmat ladut ja keskibaana oli täysin tallottu. Ei siinä muuta, mutta latu oli niiden takia huonossa kunnossa ja niiden papanoita piti väistellä kun ei kaikkien isoimpien kasojen päältä viitsinyt hiihtää. Poroihin kohdistuva laturaivo alkoi minulla tulla siinä vaiheessa kun tuli alamäki ja skinit ei luistanu porojen tallomilla laduilla. Silloin olin valmis tekemään koko tokasta kuivaalihaa jos vain ne porot käsiini saisin. Laturaivo kuitenkin hellitti siinä vaiheessa kun mäki oli laskettu ja pääsi uudelle tampparin uralle. Ihana, tuore ja koparanjäljetön baana!

Reilu 30km jälkeen katsoin ensimmäisen kerran kelloa kun nälkä alkoi vaivata. En voinut uskoa, että olin ollut liikkeellä jo yli 3 tuntia ja hiihtänyt yli 30km. Oli aika ja matka menneet nopeasti. 33km kohdalla pysähdyin juomaan ja söin sukulakun. Tiesin, että mökille on matkaa enää vähän yli 10km, joten en viitsinyt ruveta sen kummemmin tankkaamaan. Tässä vaiheessa alkoi kylä olla jo sen verran lähellä, että eipä enää tarvinut hiihtää omassa rauhassa. Ja koska en osaa hiihtää rauhassa kun ympärillä on jonkun verran ihmisiä niin sainpahan kunnon sykkeiden kohotuksen hiihdon loppuun. Hiihtoa tuli 44,5km ja aikaa meni lähemmäs 5tuntia. Oli kuitenkin tyytyväinen jaksamiseeni ja ehdin kämpille katsomaan miesten MM-kisojen 50km hiihdon.

Ihanaa kun on suksi joka pitää

Alla vielä vertailukuva siitä, että kuinka nopeasti kevät alkaa tulemaan kun se pääsee vauhtiin. Ylempi kuva otettu 11.2 ja alempi 16.1. Molemmat kuvat otettu samaan kellonaikaan. Välissä alle kuukausi ja valo muuttunut täysin. Nyt jo aurinko nousee niin korkealle, että se lämmittää ja tuntuu ihan keväälle.

Tänään illalla saatiin nähdä vielä laimeat revontulet. Edellisiin revontuliin verrattuna ei ollenkaan sellainen esitys, mutta revontulia ne on himmeämmätkin revontulet. Vielä kun joskus näkisi sellaiset revontulet, joissa on muutakin väriä kun vihreetä. Mutta hyvä päivä ollut, muuta ei voi sanoa.

Aurinkohiihtoa

Eilen käytiin hiihtelemässä 39km melko tasaisen maaston lenkki. Ilma oli aurinkoinen ja koska valoisaa on jo niin pitkään, niin voi hiljalleen alkaa hiihtää pidempiäkin lenkkejä. Itsellä on tarkoituksena jossain vaiheessa tässä kevään aikana hiihtää Ylläkseltä Leville. Matkaa tulee reittivalinnasta riippuen varmaan jotain 50-60km, joten hyvä välillä kokeilla vähän pidempiäkin reissuja. Toki itsellä tämän hetkinen kunto on se, että tasaisella ja rauhallisella tahdilla tuo 60km ei ole mikään ongelma. Mutta se mistä olen eilisen suhteen ylpeä, on mun vanhemmat. 65+ tyypit (iskä täyttää tänävuonna jo 70) jakso ihan hyvin hiihtää myös tuon 39km. Hyvä he! Mä toimin eväiden kantajana ja yhdellä tuvalla pysähdyttiinkin syömään eväsleivät. Meillä kävi niin hyvä tuuri, että joku oli tupaa lämmittänyt, joten tauko oli todella miellyttävä. Hiihto meni hyvin ja illalla oli kaikilla hyvä mieli.
Eilisen jälkeen oli tälle päivälle tiedossa lyhyempi lenkki. Hiihtoa tuli vaan 26km. Keskityttiin nauttimaan auringosta ja hienoista maisemista.

Puunhalaaja päässyt vauhtiin

Matkalla ehti käydä mehulla ja munkilla Elämänluukussa. Todellinen hiilaritankkaus! Siellä oli ystävällinen kahvilanpitäjä, joka kerto, että tällä suunnalla on vielä toukokuun alkupuolellakin yleensä hyvät hiihtokelit. Toukokuussa kuulema tulee ne parhaat t-paita -hiihtokelit kun hankikannolla voi hiihdella just siellä missä huvittaa. Tietenkin se aiheutti halun jatkaa Lapissa oleilua hyvästi toukokuun puolelle. Pitikin mennä kysymään.

Ei ollut valittamista latujen kunnosta vaikka niitä ei tänään oltukaan ajettu. Skinit vaihtu tänään luistelusuksiin ja matka eteni rattoisasti kirkkaassa auringonpaisteessa.

Huomisen hiihtolenkkiä voi jo alkaa hiljalleen miettiä. Välipäiviä ehtii pitää sitten kun keli on huono!

Lapin lumo

Eilen säätiedote lupasi hyvää ilmaa, joten ei muuta kun suksille vaikka aamulla satoi vielä lunta. Suunnittelin hiihtoreitin niin, että päivemmällä, kun auringon pitäisi näkyä, nousen Kukaksen päälle katsomaan maailmaa. Hiljalleen lumisade loppui ja pilvet alkoivat repeillä. Tunturin huiput näkyivät, joten oli hyvä sää huiputtaa Kukas. Matkalla vastaan tuli sokeita hiihtäjiä ohjaajineen. Olivat ilmeisesti brittejä. Ei voi sanoa muuta kun että pisteet rohkeudesta niille sokeille hiihtäjille.
Mietippä tilanne: sukset jalassa ja luistava lumi alla. Hiihdät silmät kiinni ja ainoa mitä pystyt hahmottamaan on se mitä takana hiihtävä ohjaaja kertoo. Et varmaankaan pysty ainakaan kunnolla hahmottamaan, että kuinka kova/ hidas vauhti on. Alamäen tullessa jarrutat siinä vaiheessa kun ohjaaja käskee niin tekemään. Et pysty ennakoimaan käännöksiä ennen kun sinulle joku niistä kertoo. Tunnet ilmavirrasta, että toiset hiihtäjät menee ohi ja joitain tulee vastaan.
Tuossa tilanteessa minä varmaan hiihtäisin ihan järisyttävän hitaasti. Jos olisi rohkeutta hiihtää ollenkaan. Mahtavaa kun joillakin on rohkeutta ja halua tehdä tuollaista.

Pääsin napakan nousun jälkeen Kukaksen päälle ja sää oli ihan mukava vaikka aurinkoa ei juuri silloin näkynytkään. Maisemat oli hienot ja oli aivan mahtavaa kun ympärillä näkyi useita puuttomia nyppylöitä.

Oikeasti mulla toi juomavyö on selän puolella. En ole ihan niin tyhmän näköinen laduilla kuin tuossa kuvassa. 😂

Mä väitän, että nuo kaukana näkyvät tunturit on Pallaksella

Ylläksen tuntureita

Illalla sää kirkastui täysin ja ilma lähti pakastumaan nopeasti. Yhdeksän pintaan illalla kurkistin ikkunasta ulos kun netin mukaan revontulia voisi näkyä. No siellähän ne loimotti! Ei muuta kun toppavaatteet päälle, kamera mukaan ja ulos. Kiipesin lähipenkalle ja laitoin kameran töihin. Sain nauttia valoshowsta samalla kun kamera yritti ikuistaa näytelmää. Tuota kesti varmaan korkeintaan 10 minuuttia ja sitten ne hiipuivat. Mutta oli kyllä hienoa!

Ei varmaan tarvitse pohtia, että miksi Lapissa on niin mukava olla?

Auringonnousu Kuerilla

Sunnuntaina heräsin ennen auringonnousua ja koska oli luvannut kirkasta säätä, niin lähdin käymään Kuerin huipulla. Oli ihanaa olla liikkeellä siihen aikaan ettei muita näkynyt. 26 asteen pakkanen nipisteli poskia. Aamu oli jo kuitenkin kirkastunut niin paljon, että otsalamppua ei tarvinut. Lähdin nousemaan kohti huippua lumikenkäreittiä. Alkuun sain seurata jäniksen jälkiä ja myöhemmin vähän matkaa riekkokin oli kävellyt reitillä. 

Joku oli tehnyt hienon lumienkelin

Matka meni hyvin kunnes tulin puiden rajaan. Edellisten päivien lumisade ja tuulisuus olivat saaneet reitin tukkoon ja tehneet penkkoja. Ei auttanut muu kun edetä huonoilla talvikengillä. Parasta oli siinä vaiheessa kun aloin upota polveen asti ja tuntui, että vähän lunta eksyi kenkään. No ei auttanut. Kun olin päättänyt katsoa auringonnousun tunturin huipulla niin sinne silloin menen. Piste. 

Aurinko alkoi hiljalleen nousta

Huipulla olin sitten loppujen lopuksi noin puoli tuntia ennen kun Ilmatieteenlaitos oli ilmoittanut auringonnousun ajaksi. Kylmähän siinä tuli kun nousussa oli tullut hiki. Mutta maisemat oli hienot.

Aurinko alkoi hiljalleen nousta ja tunturit ympärillä saivat kylpeä vaaleanpunaisessa hohteessa. Aurinko kuitenkin jäi Ylläksen taakse ja kylmissäni ajattelin, että eipä se aurinko taida ihan heti niin korkealle nousta, että se Kuerin huipulle paistaisi. Noin 40min seisoskelun jälkeen päätin luovuttaa ja lähteä laskeutumaan tunturilta. Se oli virhe. Kun olin päässyt jonkun matkaa alaspäin, sain huomata että sieltä se aurinko kuitenkin nousi Ylläksen takaa. Nopea juoksu vähän matkaa ylöspäin, että saisi edes jonkinlaisia kuvia. Jos olisin malttanut alunperin odottaa vielä 5 minuuttia, niin olisin ollut vielä huipulla kun aurinko tuli esiin Ylläksen takaa. Eli jatkossa vaan lisää malttia.

Alas tullessa sain vielä seurailla kuinka jänikset olivat hyppineet ja kettu juossut samalla polulla kun mitä minä kuljin. Laskeuduin tunturilta siis eri reittiä kun mitä olin mennyt ylös. Takaisin mökille päästyä olin kuuraparta:

Sää jatkui hienona koko päivän, joten päätin iltapäivällä lähteä vielä kävelemään Kesänginkeitaan suunnalla. Koska minulle on sanottu, että hiihdon lomassa täytyy muistaa pitää myös lepopäiviä, niin olin ajatellut, että sunnuntai on hyvä lepopäivä. Nätti ilma laittoi kuitenkin minut kävelemään päivän aikana 24km. Mutta kai tuo lepopäivästä menee koska en hiihtänyt?

Kesänkijärvellä